Tämän postauksen aluksi voisi laittaa suuuuuren kuvan negatiivisesta raskaustestistä. Myöhässä, hajuaisti temppuilee ja ottaa päähän - sen kummempia aineksia ei tarvita parin päivän hysteeriseen entä jos -pohdintaan. Tai siis entä jos taas -pohdintaan. Hyi olkoon. Nyt tuo sääkin näyttää taas ihan siedettävältä! Ihanaa, kohta se on juhannuskin, trallalallalei!

Mutta otsikkoon. Parin viikon päästä neljä vuotta täyttävä keskimmäinen on elämässään saapunut Suurten Kysymysten äärelle. On selvinnyt että jos tekee tuhmia ja väärin, tulee seuraamuksia. Aikuisille vankilaa, mutta ei lapsille, onneksi. Sitä piti kysellä moneen kertaan. Tänä aamuna sainkin sitten ihan loogisen varoituksen: muista olla äiti aina kiltti. Miksikö? No tietysti siksi, etten joudu vankilaan. Lapsethan eivät sinne joudu eivätkä pääse, joten jos olisin tuhma ja joutusin vankilaan, katoaisin lasten elämästä. Kirkas kyynel silmänurkassa lupasin olla aina ihan hirveän kiltti, ihan kuten tähänkin asti. Silloin keksimmäinen puhkesi itkuun ja kertoi pitkään luulleensa että minä joudun vankilaan, siksi oli kysellyt niin pitkään siitä lasten vankilaan pääsemisestä. Ihmettelinkin, miksi hän tuntui olevan toisaalta harmissaan ja toisaalta helpottunut, kun kerroin etteivät lapset pääse eivätkä joudu vankilaan. Syynä tuohon luuloon oli vain se, että hain vuosi sitten vanginvartijan koulutukseen, johon päästessäni työpaikkani olisi luonnollisesti ollut vankila. Pienelle oli se ja sama, kummalla puolella kaltereita olisin ollut.

Kyllä tämä aikuisen elämä on kuitenkin vähän helpompaa kuin noilla pikkuisilla. Kokemusta murehtimisesta on jo niin paljon, että osaa hellittää ajoissa. Vaikka ostamalla viiden euron testin.