Täten haluan esittää harmistumiseni perjantaimenojen johdosta. Minä en ikinä pääse perjantaisin mihinkään koska olen silloin töissä iltakymmeneen, ja lauantai-aamuna kahdeksalta on taas oltava valmis liikuttamaan oikealla peukalolla 580kg oranssia rautaa. Yhteiskuntamme huvi-ilmiöt ovat aivan liian perjantaikeskeisiä, ja se on minusta huutava vääryys. Me viikonlopputyöläiset haluamme riekkua halutessamme muinakin päivinä!

Äh, ketä minä yritän huijata. Sydän, sydämen pari seuraavaa Helsinki-keikkaa ovat juuri perjantaina, enkä minä pääse paikalle ottamatta valtavaa riskiä työsuhteeni jatkumisen kannalta. Koeaika päättyy vasta kesäkuussa, ja silloinkin saa välittömästi potkut jos puhaltaa yhtään värähdystä mittariin. Pelkkä väsymyskin saa minut niin sekaisin, ettei siltiriekkuminen ole oikein vaihtoehto.

Mä kärsin.