Taisin vahingossa vieroittaa itseni netistä. Anteeksi! Mutta kun se söpöinen esimies soitti ja pyysi minua töihin, niin enhän minä nyt voinut vastustaa hänen tenhoavaa kutsuaan (varsinkaan, kun aion olla ovela ja pyytää pian vapaata että pääsen seuraavalle Sydän, sydämen keikalle). Edellisen postauksen jälkeen en ole juuri muistanutkaan koko tietokonetta, mikä on toisaalta ollut ihan hyvä juttu, sillä mies asensi tähän uuden virushommelin, ja kone toimii vielä hitaammin kuin ennen, joka on kyllä aika uskomattoman hitaasti.
Jos sitä asiaa rupeaa oikein miettimään, niin kylläpä saa itsensä raivoisaan olotilaan aika nopeasti. Odottakaahan jahka rupean tästä käymään muiden blogeja läpi, saatan päästä siihen raivoisaan olotilaan loppuillaksi. Voitte sitten katsella ikkunasta taivaanrantaan, asuinpaikkani suunnan löydätte sen synkeän salamoivan pilven perustella.

Entisvanhaan minäkin vietin vappua vähän toisella tavalla, mutta siitä on jo niin kauan, että tarvittaisiin vähintäänkin legioona antropologeja ja arkeologeja selvittämään, että miten. Niin, että se siitä sitten. Huomenna aion mennä koko perheeni kanssa juhlistamaan yhteisöllisyyden viime rippeitä ja osallistua aitoon vappumarssiin. Nyt minä menen paistamaan munkkeja ja pohdin, että voinko tavoitella puhelimitse ihmistä, joka vanhigossa edustaa vastakkaista sukupuolta vaikka minulla ei mitään taka-ajatuksia olisikaan, sillä kukaanhan ei taka-ajatuksettomuuttani tiedä. Hankalaa.