Parin kuukauden aikana kotimiehitys on ollut täysilukuinen pääasiassa vain öisin. Minä hoidan lapsia kun mies opiskelee, ja mies silloin kun olen töissä. Illanvietotkin käydään erikseen, toisen hoitaessa lapsia. Olen kyllä ehdotellut että satsattaisiin lapsenvahtiin ja mentäisiin yhdessä ihan mihin vaan, mutta nytpä sai mies kakistettua, ettei se ole hänen mielestään vaivan ja rahan arvoista.
Tuosta saa kyllä aika liukkaasti vedettyä sen johtopäätöksen, että minä en ole vaivan ja rahan arvoinen, eikä nyt pitäisi olla edes PMS:ää päällä.
Täytyy kai vaan yrittää pohtia tätäkin siltä kannalta, olisiko tilanne toinen jos rahaa olisi enemmän. Olisiko lähdetty kerkeämmin jonnekin kahdestaan kun lastenvahdin liksa ja illan aikana käytetyt pennoset eivät olisi olleet poissa ruokabudjetista, jolloin olisin voinut hurmata muullakin kuin pyykinpesutaidoillani ja upealla kyvylläni raivata olohuoneen lattia tyhjäksi neljässä minuutissa. Kyllä minussa muistaakseni taisi muitakin hyviä puolia olla.
Tai ehkä en perinaiselliseen tapaan vedäkään tätä itseeni, vaan syytän miehen vanhempia huonosta kasvatuksesta. Joo! Sen teen. Kauheita nuo entisajan vanhemmat. Ettäs kehtasivat.