Kommentoida voi taas. Luulisin.

Lauantain jälkeen olo on vieläkin kumma. Mies kyllästyi jo vaahtoamiseeni ja kansilehden hypistelyyni ja sanoi aika tylysti. Minä tietysti loukkaannuin sydänjuuriani myöten sellaisesta ymmärtämättömyydestä. Tulin sanoneeksi ääneen että parisuhteemme on tuntunut aina perustuvan siihen, että minä luovun kaikesta. Nyt kun vaadin itsellenikin vähän tilaa, aikaa ja rahaa niin voivoi, kylläpä se on raskasta.
Mies on päässyt vapaasti kulkemaan näinä liki viitenä vuotena, jotka minä olen kökkinyt aika kirjaimellisesti neljän seinän sisällä. Miehelle on myös aina huolehdittu kunnon vaatteet, minulle ei ole ostettu mitään, kun eihän minua kukaan ole edes nähnyt. Mies on myös aina ostanut uusia pokkareita Fantsusta kun siltä vain on tuntunut, minä olen kulttuurielämykseni hankkinut kirjastosta, jos olen siis jaksanut lähteä kävelemään kaksi kilometriä vauvan, taaperon ja laiskan koululaisen kanssa. Ja kaksi kilometriä takaisin.

Kipeimmältä tuntuu että minä luovuin kaikesta opiskelusta. Nyt kun tätä jälkikasvua siunaantui näinkin paljon, lienee aika selvää että koulunpenkille minulla ei ole mitään asiaa, ellei joku muu hoida perheen elättämistä. Näillä näkymin sitä ei tule tapahtumaan koskaan. Minusta olisi voinut tulla jotain, mutta nyt en saa sitä koskaan tietää. Turha lässytellä että onhan minulle elämää edessä, kun ei ole! Nämä lapset ovat omillaan vasta kahdenkymmenen vuoden päästä, ja ajatus silloin koittavasta vapaammasta tilanteesta ei lohduta yhtään.

Minä siis jatkan kökköduunissa ilman mitään lukiota kummempaa koulutusta, ja mies haahuilee yliopistolla vielä vähintään kolme vuotta, jonka jälkeen työllistyminen on epävarmaa. Tiedän pari muuta samassa tilanteessa ollutta naista, jotka ovat laittaneet miehensä parturin kautta töihin. Itse olen aina kauhistellut sellaista toisen pakottamista, ja ollut vakuuttunut siitä, että tuolla reseptillä saadaan aikaan vain yksinhuoltajia, miestäänhän tulee kannustaa toteuttamaan itseään! Nyt muutaman vuoden heitä seurattuani olenkin huomannut, että sillä reseptillä onkin saanut omakotitalon, viikkosiivoojan ja rouva-Visan. Auts.