Teen itselleni hirveitä, jos eilisen typerän postaukseni otsikko osoittautui enteeksi. Veeran linkkaama puhelinetiketti tuli tänään ahkeraan käyttöön, kun soittelin melkein kaikkiin pääkaupunkiseudun sairaaloihin, poliisille ja VR:lle. Tiesittekö muuten että katoamisilmoituksen tekeminen on oikeastaan vain muodollisuus? Ilmoituksen tekeminen ei johda mihinkään erityisiin toimenpiteisiin, eikä henkilön löydyttyä edes voida ilmoittaa siitä ilmoituksen tekijälle, jos kadonnut ja sittemmin löytynyt on täysi-ikäinen ja kieltää sen. Taisin nähdä tänään aika paljon työtä ihan turhan takia.

Että pitikin mennä kehuskelemaan että on kivaa ja hyvin menee. Aina se jotenkin kostautuu. Nyt kun kehtasin leuhottaa kokonaisesta viikosta, niin maksuksi menetin ilmeisesti toisen vanhempani, ja ihan varmasti mahdolliset  hautajaiset sattuvat Metallican keikan päälle. No, Piikkari varmasti lunastaa lipun, huonevarauksen ja turvasaattueen ihan mielellään, joten tappio jäänee vain kirvelyksi henkisellä puolella. Pitäytyisin kuitenkin lähdön mahdollisuudessa niin pitkään kuin suinkin. Jos yhtä ainoaa haavetta on haalannut mukanaan yli kymmenen vuotta ja se olisi ollut näin - -  lähellä toteutumista, niin kyllä siellä ruudun toisella puolellakin kiertäisi vähän otsaluun takana.

Jos jaksaisin, niin kitisisin vähän.