Tänään töissä minulle selvisi, ettei ole ollenkaan normaalia että ihminen tekee iltavuoron joka päättyy kello 22.00, ja heti seuraavana päivänä aamuvuoron, joka alkaa kello 8.00. Ehkä minua riistetään. En tiedä, mutta tänään tuli palkkalaskelma, ja olen niin mielissäni, etten halua valittaa. Tai sitten olen vain liian poikki.

Tässä nyt kuitenkin kulutan kallista nukkuma-aikaani, koska halusin teille kertoa että Kela ahdistelee meitä jälleen. Viimeistä edellisessä jaksossa ihmettelin asumistuen nousua tulojen nousun johdosta, viimeisessä kerroin että Kela ilmoitti tehneensä virheellisen päätöksen ja ryhtyvänsä jatkotoimiin. Nyt se vanha päätös on oikaistu, enkä työpäivän jälkeen saanut mitään selvää mitä siinä sanotaan. Mies perehtyi siihen, ja puolen tunnin tavaamisen jälkeen arveli, että olemme Kelalle velkaa 174e. Kauniisti kohdassa 'huomautuksia'  muuten vihjataan, että tämäkin sotku olisi meidän syytämme, mutta eipäs saatana sentään ole, hahaa! Pystyn jopa todistamaan sen, kerrankin, jes jes ja hohoo! Tein nimittäin tarkistushakemuksen päivämäärällä 1.2. ja työsuhde alkoi viikkoa myöhemmin. Yhtään aiemmin en olisi sitä voinut tehdä ilman selvänäkijän kykyjä, mutta silti virkailija oli muotoillut että hakemus olisi pitänyt tehdä aiemmin jotta tältä olisi vältytty. Daa?

Kokemukseni tästä tukiviidakosta niin kotiäidin, opiskelijan kuin työttömänkin roolissa on saanut minut kannattamaan perustuloa. Se olisi melkoinen voimavarojen ja henkisen kapasiteetin säästö tämmöiselle tavalliselle tallaajalle, jolle kymmenenkin euroa voi välillä olla se elämän ja kuoleman kysymys. Näitä tsiljardeja eri tukimuotoja hakiessa ja odottaessa meinaa välillä tulla ihan oikeasti hulluksi! Ilman tätäkin asumistukihässäkkää olisin nyt joko nukkumassa tai keskellä aviokivaa, mutta ei, tässäpä angstailen. Hmph.