Aloittaessani töitä helmikuun alussa luulin olevani ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta heti ensimmäisenä päivänä selvisi että enpäs ollutkaan. Muutamassa viikossa sitten esimerkiksi pakarani muotoutuivat kokonaan uusiksi, mikä oli kyllä ihan positiivinen juttu. Viikottaisen mittanauhan kanssa kuhertelun ansiosta tiedän myös, että lantiolta on jäänyt matkan varrelle seitsemisen senttiä, vyötäröltä neljä. Älkää turhaan aplodeeratko, kitistämistä kyllä riittää. Tässä pinnallisia polkassa ajattelin tuskailla hauistani.

Se on nimittäin ruma. Tavallinen tiukahko t-paita päällä käsivarteni näyttävät paksuilta ja lihavilta käsivarren ollessa ihan normaalissa lepoasennossa, mutta pullistaessa hauis on hirmuisehko. Enkä voi kulkea kokoa ajan habaa pingottaen, sittenhän pitäisi ovensuussakin aina kääntyä poikittain, enkä varmasti muistaisi aina, ja löisin vain kiukkusuonet kipeästi ovenkarmiin. Teinixinä haukuin kaverin äidin miesystävää paksukaiseksi tai joksikin sensukuiseksi, ja kieltämättä muhkea mies käski koettaa paksua käsivarttaan joka olikin kova kuin kivi. Ehkä sain silloin läskikäsivarsi -infektion. Yhyy. Älkää, teinixit, haukkuko ketään.

Oikeastaan voisin vähän tuskailla hiuksianikin. Ne ovat nyt kasvaneet kaljusta nelisen kuukautta, ja ovat suurta epätyydytystä aiheuttavassa kuosissa. En uskalla mennä kampaajalle vaikka varaa jo olisi, koska en oikein tiedä, mitä haluan. Yhden kerran olen antanut kampaajalle vapaat kädet, ja se oli virhe, se. Tänään kaivoin pussista säilyttämäni letit, jotka rapsaistiin poikki noin vuosi sitten. Nyt olisin jo pystynyt istumaan hiusteni päällä, leikkaushetkellä ne ylsivät napaan asti (joka on kolme lasta synnyttäneellä aika matalalla). Ne olivat edelleen pehmeät ja kiiltävät. Siinä tilanteessa hiusten leikkaaminen oli sekä symbolinen että konkreettinen siteiden katkaisu menneeseen, muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut.
Oikeastaan haluaisin taas siilitukan, mutta kun mies kerrankin avasi sanaisen arkkunsa ulkonäöstäni ja pyysi etten tekisi sitä, niin en kai minä sitten voi. Kasvatan kai uudet, kuristavat kahleet. Siinä sujuukin taas viisi vuotta ihan rattoisasti.