Te, joilla on useita pieniä lapsia tiedätte kyllä miten raskas muutaman tunnin hauskanpitoreissu olla, joten säästän sormiani. Te, joilla niitä pieniä lapsia ei ole, ei niitä varmaan koskaan tulisikaan jos vuodattaisin tähän kuinka hirvittävän raskaaksi normaali liikkuminen voi pienten lasten kanssa tulla.

Ehkä vappumarssi ei kuitenkaan ole sitä normaalia liikkumista, joten siitä synninpäästö pikkuisilleni. Kyllähän he oikeastaan kukin yksilöinä käyttäytyivät aika hyvin, mutta harvassa olivat ne hetket kun kukaan ei vinkunut yhtään. Koimme myös kymmenisen kauhuntäyteistä sekuntia, kun keskimmäinen katosi. Harmi että juuri keskimmäinen on lapsista se, joka saattaa säikähtämisen jälkeen murjottaa uhmaavasti särkien paikkoja aina kun pystyy. Onneksi se murjotuskohtaus jäi suhteellisen lyhyeksi, pääsimme pelkällä ravintolan valojen sammuttamisella.

Minulla oli kyllä hetkittäin ihan hauskaakin. Petja Jäppisen lisäksi näin muitakin julkkiksia, ainakin Rasmuksen Lauri hengaili selkäni takana samalla kun esikoinen tajusi miksi ihmiset käyvät keikoilla. Äh hämäryyttäni. Siis esikoinen kuunteli Rautatientorilla kanssamme Smak -nimistä bändiä josta en ollut koskaan kuullutkaan, ja taisi hurahtaa. Aika hieno homma, tuo hurahtaminen.

Sima on muuten tänä vuonna onnistunut taas aikas hyvin, vaikka itse kehunkin. Tänä vuonna simassa on kyllä harmillisen tunkkainen sivumaku, siis pitäen mielessä että sima on todellakin minun valmistamaani. Syytän pulloja. Muutoin maku on taivaallisen helmeilevä, makea ja tumman keväinen. Sitä onkin tullut tässä siemailtua pitkin päivää. Sopivasti tämä on käynytkin: jos ei puoleen tuntiin juo yhtään, alkaa väsyttää ja tympäistä.

Tässä vielä kuva uhkeista munkeistani.

74513.jpg