Minä olen pohjoista pyylevänpersevää rotua, minun on tarkoitus pysyä hengissä pakkasilla, ja pysynkin. Näistä helteistä en sitten tiedä. Helle sulattaa aivoista sen osasen, jonka on tarkoitus pitää minut siedettävänä ihmisenä, ja niinpä muutkin kärsivät. Mutta hei, kun yhtä uimarannalle lähtöä valmisteltiin kaksi tuntia ja matkaan päästiin vasta kun minä pakkasin piru vie ihan kaiken ja huolehdin lapsille kaikki ja sitten yksi tuhertaa itselleen rasvaa peilin edessä kun pitäisi olla jo ovesta ulkona, yksi parkuu täyttä kurkkua koska haluaisi vaihtaa rattaita ja toinen koska ei halua ja kolmas koska minä söin eilen rusintonta maksalaatikkoa ja hiki valuu rintojen välistä vatsalle kuin olut taannoin, niin kyllä sitä muutama ärräpää irtoaisi paremmaltakin ihmiseltä.

Olen yrittänyt hikoilultani myös puuhata parisuhteenpelastusta ja hankkia lapsenvahtia. Moni ei käsitä että kolmen lapsen kanssa ja autottomana voi pärjätä ilman ainokaistakaan lapsenvahtia, mutta kyllä voi. Hauskaa se ei aina ole, mutta ei tälle elämälle ole mitään hauskuustakuuta koskaan annettukaan. Kauppojen ja kirjaston ilmoitustaluilta löytyi yhden ainoan tytön ilmoitus, ja hänkin oli ulkomailla. Että se siitä kai sitten. Omituista kyllä jos kaikki hauskuus elämässä tulee liittyneeksi ihan muihin ihmisiin kuin omaan mieheen, mutta minunkin resurssini ovat rajalliset. Eikä se taitaisi parisuhdeaikaa ollakaan, jos toista joutuisi pakottamaan uhkailulla, kiristämisellä ja lahjonnalla.

Kunpa olisi kahdeksantoista ja pilvessä. Ymmärtäkää se ihan miten vain.