Tästä päivästä alkaen olen ihan normaali työläinen, teen täyttä viikkoa ja saan täyttä palkkaa. Mies on täytenä koti-isänä koko kesän, ja lapset edelleen täysiä kotihoitolapsia. Esikoinenkin.  Hassua miten monet ovat kyselleet mille leirille esikoisen tuuppaamme, vaikka heillä varmasti on tiedossa että me muut olemme kyllä kotona ihan normaalisti. Ihan kuin olisi rikos antaa koululaisen olla kotona, nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa ja niin edelleen. En toivoisi olevani ainoa, jonka mielestä ohjelmoimaton aika on kallisarvoista niin lapsille kuin aikuisillekin. Enkä haluaisi ajatella että kyselijöiden ajatusmaailmassa saattaa olla vallalla käsitys, jonka mukaan lapset ovat rasittavia ja vaivalloisia eikä heidän pitäisi olla kotona jaloissa, vaan mieluummin liki missä tahansa muualla.

Jännityksellä odotan ensimmäistä aamuvuoroviikkoani, joka alkaa maanantaina. Herätys on silloin viimeistään viideltä aamulla. Vielä enemmän jännityksellä odotan seuraavaa Sydän, sydämen keikkaa, joka osuu keskelle kyseistä viikkoa. Kumpikohan silloin puhuu kovemmin äänenpainoin, järki vai sydän? Pysynkö poissa vai menenkö seuraavana päivänä töihin muutaman tunnin yöunen jälkeen? Minulla on aavistukseni voittajasta.

Lopuksi vielä asiasta mahdollisesti kiinnostuneille, että kadonnut henkilö ei ole vieläkään ilmoittanut itsestään mitään. Aluksi olin surullinen ja järkyttynyt, nyt alkaa jo vähän korpeamaan. Toivottavasti löytyy elossa, ettei tarvitse hävetä hautajaisissa tätä hieman epäsovinnaisehkoa tunnetta.