Olen täällä puntaroinut pienessä mielessäni kaikenlaista. Yksi puntaroinnin kohteista on ollut erityisen mielenkiintoinen: kannattaako tietää suurista asioista lyhyellä vai pitkällä varoajalla. Mummoni sanoo, että parempi on aikaa myydä kuin ostaa, ja siinä lienee melkoinen totuuden jyvä. Mutkun jos taas on ihan liikaa aikaa, niin ehtii hermoilla ja toheloida ja räpistellä asiansa umpisolmuun. Pitäisi kai löytää jokin keskitie. Ärsyttävää.

Toinen asia, mitä parhaillaan puntaroitsen koskettelee pukeutumista. Koska kaapista ei löydy juuri mitään, oli ostettava. Koska sääennuste muuttui radikaalisti, oli ostettava lisää. Nyt minulla on kahdet söpöiset farkkucaprit ja yksi iso ongelma. Puenko ylleni ne alhaat, joissa en voi kyykistyä paljastamatta sitä puolta itsestäni jonka mielelläni verhoan, vai ne, joissa en voi tiukkojen lahkeiden takia kyykistyä ollenkaan? Periaatteessa näiden alhaiden lisäksi voisi kietoa uumalleen vaikkapa hienon huivin (tai jonkin sen tapaisen) ja siten piilottaa makkarapaketit, mutta miten tottuu tähän "noloa, housuni tippuvat tällä sekunnilla" -tunteeseen? Ja niitä toisia on vaikea riisua pois, niitä ei meinaa saada pohkeiden ylitse ilman apulaista. Koko niissä on sopiva, vyötäröltä melkein väljäkin. Ja nämä kahdet olivat siis ainoat hyvännäköiset ja sopivat liki koko pääkaupunkiseudun liikkeissä. En oikein suostu uskomaan olevani mutantti jopa polvitaipeista. Jalkateräni, rintani ja korvakäytäväni kyllä ovat erilaiset kuin ihmisillä yleensä, nimimerkillä Ongelmia kenkäkaupassa, ongelmia rintaliivien kanssa ja ongelmia mp3:n typerien korvanappien kanssa.

Kolmatta ihmettelemääni asiaa ei ehkä kovin moni ymmärrä, joten en ilkeä sitä edes kirjoittaa. Se liittyy kuitenkin Ilta-Sanomien Tuomas-lööppiin ja hihitteleviin tyttöihin.

Neljäs asia taas voisi olla muidenkin mielestä mielenkiintoinen. Kaksivuotias kuopus ei vielä paljon juttele, mutta sanoo toki useita sanoja. Yksi sanoista on 'bimbau', ja sen hän sanoo vain tulistuessaan. Vaikka eräs exä sanoikin minun omaavan huomattavan tarkan etymologisen korvan, en yhtään hoksaa mistä se bimbau oikein tulee. Äänensävystä voisi päätellä, että synonyymejä voisi olla lähinnä 'tyhmä', 'ääliö' tai 'pölijä'. Mutta pitäisikö lasta kieltää sanomasta sitä sanaa? Ei se kovin ruma sana ole, mutta mikä tahansa on kai ruma sana, jos sitä käyttää rumana sanana. Koululaiskollega sai torut käytettyään sanaa 'ruutana', ja se oli meidän oppilaiden mielestä suuri vääryys. En haluaisi aiheuttaa lapsosilleni tuntemusta suuresta vääryydestä, mutta en, perkele soikoon, halua heidän myöskään kiroilevan tai sättivän toisiaan.

Huomenna tähän aikaan olenkin jo hyvää vauhtia menossa Laululavalle. Onneksi tuttuja on tulossa niin paljon, että on aika helppoa työntää tämä orastava paniikkihäiriö taaemmas. Luulin jo että se hyppäsi yhden sukupolven ylitse, mutta eipä se sitten kai hypännytkään.