Eilen menetin viimein Tavastia-neitsyyteni, ja jo oli aikakin! Koska Sydän, sydän esiintyi ensimmäisenä ja hyvin esiintyikin, eikä suinkaan tehnyt mieli suunnata kotiin, teimme logistisen riemuvoittopäätöksen ja jäimme jatkoille paikan päälle. Harvinaisen hyvä päätös! Keikan teemana taisi olla tällä kertaa Mötley Crue, ja jos olisin tarpeeksi hölmö voisin antaa tässä teille HelMet-tunnukseni jotta pääsisitte omin silmin toteamaan että kyllä, olen tehnyt Törkytehdas-varauksen lähimpään kirjastoon päivää ennen keikkaa. Säästän siis ruotimisen siihen, että olen kirjaan tutustunut.

Lupasin itselleni neljännen tuopin jälkeen että kirjoitan tähän muutaman lauseen saksaksi, joten: Mein Gott! Ich liebe Lederhosen! Vähän sen jälkeen olin tulla älyytetyksi lavalle kun minulta kysyttiin jotain ihan epäolennaista samaan aikaan kun lavalle haluttiin vapaaehtoinen, ja seuralaiseni kohteliaasti nosti minun käteni ilmaan. Kuulostaako sekavalta? Iltaan mahtui myös pari uutta t-paitaa ja loogisesti taas kerran julkisia paidanvaihdoksia, basistitutkani toimimisen toteaminen, kampausvinkkejä pitkähiuksisille miesrakastajille, entä jos -arkeologiltani näyttävä pöllyinen puutarhatonttu ja orgasmin arvoinen lihapiirakka. Olin Tavastialta poistuessani niin nälkäinen että silmäilin jo lauamasta erottuvia heikomman näköisiä yksilöitä jotka olisin voinut huomaamatta pistellä poskeeni, mutta onneksi on nakkikiskoja. Onneksi on.

Muut esiintyneet bändit, Iiwana Julma ja Wiidakko ansaitsevat kyllä ihan oman kappaleensa tähän loppuun. Iiwana Julman levyn hankin heti, kun töissä hellittää, eli varmaankin huomenna.

Varmasti unohdankin tässä nyt jotain olennaista, mutta arkielämä kutsuu. Sellanenkin minulla vielä on! Kiitoksia kaikille iltaan osallisille, niin Piikkarille, Virkanaiselle, Kumkvatille kuin Kanulallekin, sekä tietysti myös niille, joihin ei voi näin kätsysti linkata.