Siellä ne nyt ovat, junassa. Mies hoiti kadehdittavan täsmällisesti lähtövalmistelut, enkä antanut pinnan yhtään kiristyä vaikka hoiti ne puolta vuorokautta myöhemmin kuin mitä itse olisin hoitanut. Hyvä etten antanut, sillä sutjakkaastihan se noinkin sujuivat.

Asemalta liuetessani astelin hetken mielijohteesta parturiin, ja pääsinkin heti tuolille. Hiukset ovat nyt ...miten tämän sanoisi kauniisti? Mielenkiintoiset. Juu. Hmm. Kyyyllä, se taitaa olla paras sana. Miespuolinen kampaajani taisi olla ensimmäinen mies yli kuuteen vuoteen minua koskettelemassa, jos ei lääkäreitä ja yhtä halausta lasketa. Että villisti alkoi tämä viikonlopun mittainen vapaus! Miehen minulle käyttörahaksi jättämä summakin hupeni oikeastaan kokonaan siihen sekä ihan vain pariin vaatekauppaan. Hupsista tosiaan! Mutta nyt suuntaankin Linnanmäelle ja Alppipuistoon. Tervetuloa!