Töissä hikoillessani ja mietiskellessäni Sydän, sydän -vapaata blogikirjoitusta päätin vihdoin ja viimein kirjoittaa taas tästä lapsiperheiden köyhyydestä, jonka piti olla tämän blogin alkuperäinen aihe. Se on meille edelleen tuttu asia, vaikka tulomme tuplaantuivatkin töihinmenoni myötä. Luvassa kunnon synkistelyä, sinua on varoitettu.

Metro-lehdessä oli viime viikolla etusivun otsikossa ei niinkään yllättävästä tutkimuksesta, jossa oli todettu rahahuolten lisäävän mielenterveysongelmia kuten masentuneisuutta ja ahdistusta. Kukaan ei varmaankaan ole välttynyt niiltäkään uutisilta, joissa todetaan lasten ja nuorten mielenterveysongemien yleistyneen rajusti kymmenessä vuodessa. Asiaan perehtyneet ovat varmasti tietoisia siitäkin, että lapsiperheiden reaaliset tuet ovat nyt matalimmalla tasolla 15 vuoteen. Hmm?

Samaan aikaan lapsivihamielinen ilmapiiri on mielestäni lisääntynyt merkittävästi. Uutislehti 100:n legendaarisella tekstiviestipalstallakin käydään parhaillaan keskustelua siitä, saavatko lapset matkustaa julkisissa liikennevälineissä ollenkaan. Kas kun pienet lapset rattaissaan saavat täällä pääkaupunkiseudulla matkustaa maksutta, samoin kuin häntä saattava henkilö. Tämä opettaa joidenkin mielestä lapset matkustamaan pummilla ja saattaa kunnolliset, matkansa maksaneet työssäkäyvät ihmiset alttiiksi liialliselle melusaasteelle. Ihmiset jotka huomauttivat että nämä nykypäivän lapset hoitavat teidät mankujat tulevaisuudessa, saivat vastauksen että mistäs tiedämme ettemme me joudu maksamaan näiden matkojen lisäksi myös lastenne tulevaisuuden huumekatkaisuhoitoja. Niinpä niin.

Taitaa olla pieni ihme jos yksikään tästä pelottavasta, halveksitusta ja rahattomasta ihmisryhmästä kasvaa terveeksi ja toimintakykyiseksi aikuiseksi. Voin vain kuvitella millainen tunneilmasto on meitä vastaavassa perheessä jossa kitkuttelu tuhannella eurolla kuussa ei olekaan tietoisesti tehty päätös, ja jossa kuluttaminen sen kaikissa muodoissaan on omaksuttu siksi oikeaksi tavaksi elää, kun minäkin otin ritolat tästä köyhyyshelvetistä vuotta suunniteltua aiemmin menemällä töihin. Taitaa olla uutisista tuttua juttua sekin, että pienten lasten vanhempien työllistyminen on nykyään vaikeampaa kuin koskaan.