Lupasin lemmikinhankkimistuskassa kiemurtelevalle jälkikasvulleni että asia otetaan harkintaan vasta kuopuksen täytettyä kolme. Ajan saatossa lupaus on ainakin esikoisen mielessä lipsahtanut muotoon "Meille otetaan lemmikki välittömästi kuopuksen täytettyä kolme". Mutta mikä lemmikki? Siitäpä onkin saatu jo rattoisia sanaharkkoja aikaan.

Minä haluaisin kissan, mutta mielessä väikkyy entisen kissavainaan hiekkalaatikko ja ihan ihan ihan joka paikkaan kiirivät pitkät, valkoiset karvat. Mieskin väittää olevansa allerginen. Esikoinen on punninnut asiaa kypsästi monelta eri kantilta. Alussa tilaston ykkösinä olivat rotat nokkelina ja temppuja oppivina, mutta nyt gerbiilit ja kanit käyvät ykkössijasta taistoa. Aamulla herätessäni minulle oli kirjoitettu kirje, ja luvalla julkaisen sen tässä.

Huomenta Äiti

Mä oon vähä miettinyt kannattaako sittenkään ottaa gerpiiliä. Että otettasko pupu, ku mä vähän mietin että gerpiilit on niin pieniä että ne voi karata pienen lapsen kädestä ja puput on sen verran isoja et ne ei mahu pieniin paikkoihin, ja ne on sen verran isoja et ne ei helposti karkaa. Mut kyl mä gerpiilinkin haluaisin.

Taustalla selvästi kummittelee muisteloni omista gerbiileistäni, joista toinen piti kerran onkia talon lämmityskanavista ja kumpikin koki ikävän lopun kissan kynsissä karattuaan terraariostaan. Hieman kyllä mietityttää ottaa vain pari vuotta elävää lemmikkiä lapselle, joka osaa murehtia sen kohtaloa jo vuotta ennen meille saapumistaan.

Tulevan lemmikin on kuitenkin täytettävä nämä Viralliset Kriteerit:
  •  Minun täytyy jaksaa töissäkäynnin lasten ja kodinhoidon ohella hoitaa myös se, eli ei tuntien turkinhoitosessioita eikä pissatuksia monta kertaa päivässä
  • Se ei saa viedä häkillään tai muutoin paljoa tilaa, koska 72:ta neliötämme on jo jakamassa viisi ihmistäkin
  • Sen ruoan pitää olla edullista ja helposti saatavaa, koska vaikka rahatilanne sallisi lemmikin hankinnan nyt, tulevaisuudessa voi olla niin tiukkaa että kaikesta pitää tinkiä
  • Se ei saisi päästellä kovia ääniä tai ylettömästi suolikaasuja, koska kovaa ääntä ja pahaa hajua täällä on jo ihan tarpeeksi
Noita miettiessä meille voisi kai suositella lähinnä pehmolelua. Mutta koska ainahan sitä haaveilla saa, käytiin ulkona kävellessä seuraavanlainen keskustelu:

Esikoinen, 9v: Mää haluaisin sen pupun, mutta kyllä se gerbiikin ..tai ehkä hamsteri ois ihana.
Keskimmäinen, 4v: Minä haluan helvosen ja kissan!
Kuopus 2v: Minä pupu, vauva, kala.