Vietettyäni yllättäen puoli vuorokautta kahden siskoni kanssa, joista toinen asuu ulkomailla ja toinen toisella puolella maata, voinen kirjoittaa jotain sukulaisuussuhteista. Toinen siskoista opiskeli ulkomaan yliopistossa antropologiaa ja on nyt valmistuttuaan muuttamassa Suomeen, toinen elää suomalaisittain ihanne-elämää kahden lapsen, ammatin, kahden auton, omakotitalon ja insinöörimiehen kanssa. Luulisi, ettei hirveästi jutuntynkää enää löydy, mutta ähäs, löytyypä silti. Sävel ainakin on sama.

Siinä missä miehen sukulaiset (joita käytän siis esimerkkinä vain ja ainoastaan siitä syystä, että ovat ainoa tervejärkisten ihmisten muodostama suku jota olen tarkkaillut niin pitkään ja niin läheltä, että kelpuutan heidät esimerkkikäyttöön) olisivat hymistelleet yhdessä ja olleet samaa mieltä kaikesta, niin mepäs pistimme heti pystyyn väittelyitä. Olin nukkunut edellisenä yönä hädin tuskin kolme tuntia ja tehnyt kohtalaisen raskaan työpäivän, mutta silti valvoin pikkutunneille oikein mielelläni. On ihanaa kun on ihmisiä joille voi puhua terävästikin ilman että keskustelukumppani pahoittaa mielensä pitkäksi aikaa tai joille voi kertoa hauskan jutun ja tietää, että toinen tajuaa sen hauskuuden ja lähtee jatkamaan sitä eteenpäin.

Oivallus blogiyhteisön ja oman perheen samankaltaisuudesta koitti vasta lähempänä yhtä yöllä, ja siitä syytän vähäistä yöunta.

Ai joo muuten, töistä löytyi niin yllättävä Sydän, sydän -yhteys että tuli hieman vainoharhainen olo. Ehkä siitäkin pitäisi syyttää vähäistä yöunta.