Tässäpä pitkäksi venähtäneet loppusanat taannoiseen Kela-keskusteluun. Oli aluksi hämmentävää saada vihdoin sitä negatiivista sosiaalipummi-palautetta jota odotin tätä blogia perustaessani vuosi sitten. Tähän asti kaikenlaisista vaikeuksista ruikuttamiseen olen saanut vain hyvin kannustavaa palautetta, ja vihdoin minulle valkeni näihin uusiin kommentteihin syykin: en taida olla enää kovin säälittävä. Rahaa on vaikkakin niukanlaisesti, mutta pystyn kuitenkin liikkumaan ihmisten ilmoilla, syömään nälkääni ja ostamaan uusia, ehjiä vaatteita. Pääkopan sisälläkin kaikki on paremmassa kunnossa, joten on ymmärrettävää että tähän asti ehkä sormenkynsiään pureskelleet henkilöt kokevat ettei enää ole mitään syytä pidättää ikävääkään kommenttia.

Ja ihan totta, minusta on hienoa että jollakin menee niin hyvin että voi kepeästi vain todeta ettei näitä tukia tarvitse käyttää, jos niistä tulee harmistusta. Minusta on aivan upeaa, että jollakin on asiat niin onnellisesti, ettei riitä minkäänlaista ymmärrystä siihen millaista on elää todellakin kädestä suuhun ja valvoa öisin huolesta sairaana. Se on upeaa. Nauttikaa siitä!

Henkilöille joiden ei ole helppo nauttia, joita kaihertaa syvästi ajatus siitä että armo joskus kävisi oikeudesta (enkä minä esimerkiksi olisi joutunut maksamaan takaisin virkailijan virheestä aiheutunutta kolmen päivän palkan suuruista summaa) voin hämmentää tiedolla siitä, että hakematta jätettyjen sosiaalietuuksien määrä on kymmenkertainen verrattuna väärin perustein maksettuihin. Kuten kommenttilootassani kommentoinut nimimerkki KaHJo kertoi, usein ihmiset ovat tietoisia että olisivat oikeutettuja johonkin etuuteen, mutta eivät jaksa ryhtyä paperisotaan sitä vaatiakseen. Usein esimerkiksi kuntien sosiaalitoimen työntekijöitä on kielletty kertomasta asiakkaille että asiakkaan olisi mahdollisuus hakea jotain tiettyä etuutta, useimmiten kai omaishoidontukea, koska kunnalla ei ola varaa tätä etuutta maksaa. Usein ihmisillä taas ei ole mitään keinoa saada tietoa etuudesta, johon olisi oikeutettu. Meillä kaikilla ei ole nettiä, ja vaikka olisikin, ei vaadittavaa lukutaitoa saada sieltä itseä koskevaa tietoa esille.

Nimimerkillä Tintta kommentoinut henkilö oli tällä kertaa se, joka muisti mainita että " Kela on varmasti yksi vittumaisimmista työpaikoista tässä maassa. Ja harvoin se niistä työntekijöistä johtuu..." Kelaa ja sen etuuksia koskettelevassa keskustelussa se tulee esiin yhtä varmasti kuin joku aina juhannusjuhlissa muistaa mainita, että talvea kohti mennään taas. Tuossa ylläolevassa lauseessa kiteytyy muuten kauniisti ennakkoluulot Kelan asiakkaita kohtaan. Tottakai Kelan asiakkaiden kanssa tekemisissä oleminen on inhaa, nehän ovat köyhiä! Köyhiä ollaan aika usein elämän suurissa murroskohdissa eli opiskellessa, tultaessa vanhemmiksi, jäädessä eläkkeelle tai työttömäksi. Kuinkahan moni oikeasti kuvittelee että nälän kurniessa suolissa, asunnonmenetyksen uhatessa ja pankkikortin käydessä turhaksi ihminen muka jotenkin jalostuu? Muuttuu eteerisen kauniiksi ja kiitolliseksi niistä verovaroilla kustannetuista satunnaisista almuista, joita ehkä saattaa tulle tilille, ehkä ei, riippuen vähän virkailijasta, paikkakunnasta ja kuun asennosta?

Sen verran minäkin olen ollut Kelan kanssa tekemisissä, että tiedän että joskus kaikki toimii, joskus yksinkertaisetkin asiat takkuavat. Kerran kysyin saman päivän aikana samaa asiaa kahdesta eri toimistosta ja sain kysymykseeni eri vastaukset. Kelan virkailijan pienikin virhe voi mullistaa jo valmiiksi tiukilla olevan perheen talouden niin, etten ymmärrä miksei Kelan toimiston ikkunoista ammuta useammin haulikolla sisään, kuten pari vuotta sitten taisi jossain päin Suomea sattua.

Summa summarum: tämä maailma ei ole valmis. Kansaneläkelaitoksen idea on mahtava, toteutus kökkö. Edelleen ja yhä voimakkaammin kannatan ajatusta kansalaispalkasta.