Yllättävien sukulaisvierailujen ja hienoisen unenpuutteen takia en kovin kummoisesti ehdi kertoilemaan eilisestä On the Rocksin keikasta. Nyt olen kuitenkin roikkunut vuoden verran lavan edustalla, ja mielestäni kunnioitin juhlapäivää eilen ihan asianmukaisesti. Oikeastaan pitkälle tähän päivään. Arvatkaa oliko noloa mennä juhlareleissä kotiin samalla junalla jolla kollegat matkasivat aamuvuoroon? No, oli se. Työpäivä kolmen tunnin unien jälkeen ei taas yllättäen ollutkaan raskas, eivätkä viisi työpäivää edeltänyttä lastenhoitotuntiakaan miehen porhaltaessa kaupungilla tuntuneet yhtään raskailta. Hämmentävää, olen kehittänyt ilmeisen hyvä riekunnansietokyvyn. En kuitenkaan tule käyttämään sitä liiemmälti hyväkseni. Koskaan en enää viinaa juo jne. Tai ehkä yhden viskin sitten ensi viikolla, kun seurakin on niin hirmuisen hyvää. Kiitos ja kiitos.

Eilisen keikan kuvia voi katsella täällä. Teemana oli ruotsalaisuus, ja aihetta käsiteltiin monipuolisesti niin ruokakulttuurin kuin lastenkulttuurinkin kautta. Arvatkaa harmittiko kun yleensä käsilaukussa pyörivä viisikruununen ei osunut käteen silloin kun lavalla nimenomaan huudeltiin onko kellään kruunuja? No, harmitti se. Varsinkin kun tänä aamuna se löytyi heti. Saapa nähdä milloin tarvitsen sitä seuraavan kerran.

Ennen Sydän, sydäntä esiintyi minulle uusi tuttavuus Skyjacker, joka kolahti kyllä kovasti. Mistään en linkkiä löytänyt tässä silmiä tulitikuilla auki viritellessäni, voisikohan joku ystävällinen asiasta tietävä laittaa nettisivun osoitteen kommenttiloodaan? Kiitos.


Nyt takaisin sukulaisvierailujen ja normielämän pariin.