Kiertelin maanantaina mieheni kanssa melkein kokonaisen päivän ympäri
ämpäri Oulun kaunista kaupunkia. Se oli erityisen mukavaa, sekä seuran
että eksteriöörin takia. Illan päätteeksi katsottu piraattielokuva oli
kyllä karkea pettymys, mutta sentään erikoistehosteet olivat aika
hienot. Tulin päivän aikana ostaneeksi vähän kankaitakin, ehkä voin
osittain syyttää siitä ostosreissun alussa nautittua tuopillista. Mies
tilasi sellaista olutta mitä ei ollut ennen tilannut, ja se tarjoiltiin
puolen litran tuopissa. Sen särvittyäni olotilani oli jokseenkin
riehakas, ja seuraavana päivänä miehen olkalaukusta löytyi kankaiden
lisäksi Rammstein-paita, karkkipötköjä, Björkin ja Jethro Tullin cd:t
sekä kaksi vadelmamunkkia.
Anteeksi, harhauduin melkein selvittelemään korvakorun lukon ihmeellisiä matkoja (tällä kertaa Tervasoihdun kolmannen
kerroksen ikkunasta alas ja silti löytyi!) kun minun piti kertoa
ostamastani kankaasta ja lomastressistä. Minähän en hirveästi
ompelemisesta pidä, mutta teen silti sitäkin, kun tarve vaatii. Ja nyt
tunnen voimakasta tarvetta saada kampaukseeni sopiva mekko, eikä
sellaista ole löytynyt kaupoista. Maanantaina melkein löytyi, mutta
helmasta puuttui viitisentoista senttiä siitä rajasta, jossa voi olla
kohtuullisen huoleton. Siispä, iloisessa nousussa päätin tietysti
ommella sellaisen itse, ja kangaskin näköjään löytyi. Seuraavana päivän
ryhdyin tunnollisesti toimeen, onhan äidilläni tässä tietokoneen
vierellä upouusi tietokeneohjattu ompelukone. Kertoisin tässä tarkemmin
minkä merkkinen, mutta en voi, koska kone on nyt huollossa. Ensimmäisen
olkasauman jälkeen oli turha painella enää kaasua, kone ei
inahtanutkaan.
Mekko on siis käytännössä valmis, puuttuu vain kolmisenkymmentä
minuuttia toimivaa ompelukonetta. Tämä syö naista suunnilleen saman
verran kuin teinipoikaa Pamela Andersonin katoaminen viereltä hetkeä
ennen 'läheisempää tuttavuutta'.
keskiviikko, 9. elokuu 2006
Kommentit