Lykkäsinkin tylsyyksissäni laatimani listakirjoituksen julkaisun huomiselle, koska Elma sattui kirjoittamaan asiasta, joka minuakin on tässä kovasti vaivannut.

Pari vuotta sitten tunsin perjantaisena iltapäivänä virka-ajan päättyessä valtaisaa väsymystä ja vilunväreitä. Kaksi tuntia sen jälkeen makasin horteessa vällyn alla ja yritin nieleskellä, mutta kurkkuni valtaisa kipu esti sen. Voi voi kun se päivystyksessä käyminen on niin kallista ja hankalaa, sanoi mies ja hoiteli lapset nukkumaan. Lauantai-aamuna söin paketillisen särkylääkkeitä ja hoitelin lapsia parhaani mukaan ottaen huomioon että jouduin olemaan syömättä, koska kurkku oli niin jumalattoman kipeä. Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli erityisen tuskallinen, ja jos ei rinnassa olisi roikkunut pientä vauvaa olisin raahautunut bussiin ja sairaalapäivystykseen.
Sunnuntai-aamuna kuola valui suupielistä, ei mistään myönteisestä syystä, vaan nielemiskyvyttömyyden tähden. Itkien ja kuumeesta täristen pyysin miestä lähtemään mukaan käymään päivystyksessä, mutta mies edelleenkin surkutteli päivystysmaksun kalleutta ja lasten pukemisen vaikeutta. Ehkäpä se olisi siitä taipunut, mutta hirvittävän loukkaantuneena päätin sinnitellä maanantai-aamuun, ja niinpä teinkin. Täältä terveyskeskukselle pitää mennä kahdella linja-autolla, ja lähin pysäkki on reilun kilometrin päässä. Tuolloin kuopus matkasi aina liinassa, keskimmäinen rattaissa, ja esikoinen kitisi aina kun joutui kävelemään. Matka lääkärille oli siis helvetillinen, mutta sainpa palkinnoksi nähdä kun lääkäri hätkähti. Ryhdyin kuurille ennen labrakokeen tuloksen selvenemistä, ja jotta tulehdus saatiin kokonaan pois, jouduin syömään neljä eri kuuria.

Eipä siinä vielä kaikki. Tuolloin nieluuni kasvoi niin paljon tunnotonta arpikudosta, että nykyisin en huomaa uutta angiinaa ennenkuin se on niin pahana, että olen taas taju kankaalla ja voimaton pitkään. Sen takia jouduin olemaan töistäkin pois kokonaisen viikon, ja meidänpä työpaikassa ei ylitöitä anneta niille, jotka ovat olleet sairaslomalla. Miehen pihiyden takia tässä kuussa voi laskea menetetyksi viitisen sataa euroa. No eipä se pelkää pihiyttä ollut, kun ei meillä silloin yksinkertaisesti ollut rahaa, mutta jotenkin sitä mieluusti ajattelisi että toinen olisi nyt vain hankkinut sitä rahaa hoidon mahdollistamiseksi. Tai että hoito olisi ollut mahdollista muutenkin.