No niin, nyt on saavutettu sekin piste, kun rouva Kolmekertaaikuisuus ottaa ja laatii ruoanlaittopolkan. Vai onko leipominen ruoanlaittoa? Mahaanhan se leipäkin menee? Samapa tuo, tässä jostain turistikirjasesta kymmenisen vuotta sitten kääntämäni* irlantilaisen soodaleivän resepti. (*Tässä tuon kääntämisen voi käsittää ihan miten vain, kun en tuota lähdettä tuon tarkemmin tarjoillut.)


n.2 dl vehnäjauhoja
n. 4 dl grahamjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivijauhetta
puolisen litraa maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Kaada joukkoon hieman maitoa, sekoita varovasti puulusikalla. Jatka maidon lisäämistä hissuksiin, kunnes taikina on kuohkeaa, ei tahmeaa. Sirottele pinnalle jauhoja. Vaivaa käsin, kunnes saat siitä jämäkän kiinteän pallon. Laita pallo pellille, tee veitsellä ukonvasaran muotoinen viilto. Paista n 150-asteisessa uunissa n. 40 minuttia, kokeile tikulla kypsyyttä. Anna jäähtyä 4-6 tuntia ennen leikkaamista.



Tiedättekö muuten mitä? Kriisinpoikanen alkaa hellittää. Tässä huushollissa on nähty ahkerasti unia viimeaikoina. Ensin minä näin unta, jossa työpaikkabasistini, tuo mukava mutta elähtänyt viisikymppinen rokkari pyrki petiini. Opetus: jos tästä lähtisin, en välttämättä saisikaan enää 25-vuotiasta kiinteälihaista miestä. Sitten näki mieheni unta, jossa löysi uuden talomme vintiltä toukan. Uusi talo merkitsee muutosta, samoin toukka, ja muutostahan tähän tilanteeseen on nimenomaan yritetty hakea. Viimeiseksi samana yönä sekä kuopus että keskimmäinen näkivät kiljupainajaista. Keskimmäinen uneksi jäävänsä yksin kaupan ulkopuolelle, kuopus taisi puolestaan omassa unessaan jäädä asemalaiturille muiden noustessa junaan. Kun aamulla kello kolme herää lohduttamaan hätääntynyttä jälkikasvua, kellon soiton ollessa vain kahden tunnin päässä, voi ihan hyvin tuntea valaistumisen elämän tarkoituksesta.

Eiköhän tämä ole tätä myöten selvä.