Tidättekö, mikä on ihan sikakummallista? Että odotan innolla huomista, kun saan nukkua tosi pitkään. Herätys on vasta 7.00. Enpä olisi tätäkään vuosi sitten uskonut.

Tämä ei oikeastaan ole kummallista, vaan tyypillistä. Kerron silti. MP3-pirulaiseni meni hukkaan sen päivän aattona, kun aloitin töissä sellaista tehtävää, jossa olisin voinut sitä kuunnella. Etsin sitä kaikkialta: pöytien ja lipastojen päältä, alta, vieriltä ja takaa; kulmakaapin päältä, alta ja takaa, sohvien alta, päältä, takaa ja sisältä; jääkaapista, sen vieriltä ja takaa; pakastimesta, sen vieriltä ja takaa; kirjahyllystä, sen päältä ja takaa ynnä kaikkien kirjojen takaa; siivouskaapista, vaatekaapista, lelukaapista, kattilakaapista, ruokakaapista, lakanakaapista; tyhistä kauppakasseista, kierrätyspaperikassista, pyykkisäkeistä, sukkalaatikosta, pikkuhousulaatikosta, veitsilaatikosta, kapustalaatikosta, palapelilaatikosta ja piirstuspaperilaatikosta. Lupasin ensin kymmenen euroa soittimen löytäjälle, myöhemmin kymmenen euroa jokaisesta vihjeestäkin. Niitä ei herunut. Tänään, kun tein sitä soittimelle soveliasta työtä viimeistä edeltävää tuntia, tuli mieheltä viesti, että soitin oli löytynyt naulakossa roikkuneesta kassista, jonka päällä oli ollut kaksi takkia ja sateenvarjo. Jipii.

Töissä eräs nuori mies (itseasissa näköis-Santeri, jos joku nyt vältämättä haluaa tietää) sai suklaasta niin kovan päänsäryn, että joutui loppupäiväksi sairaslomalle. Vaarallinen se on sekin nautintoaine.

Vielä viimeinen kummallisuus. Jos on juuri nähnyt valkoisia riisinjyvän kokoisia matoja kihistelemässä pilaantuneessa aineksessa, ja menee sen jälkeen ruokalaan ja saa lautaselleen riisiä, niin jos on tarpeeksi nälkä, vatsalaukku laittaa silmät kiinni, sormet korviin ja sanoo LALALALAA sen aikaa että henkilö saa sen riisin syötyä. Nam.

Eikun, nyt vasta viimeinen kummallisuus: nyt on syyskuu.