Tänään olen ajatellut pääasiassa Outokumpua.

Ja illalla selvisi, että esikoinen onkin varastanut ne neljä uutta avaimenperää, joista ensimmäisen muka osti, toisen ja kolmannen muka löysi ja neljännen taas osti. Huomenna kävelen kiltisti kauppaan maksamaan ne. Esikoiselle oli tarpeeksi nöyryytystä jo asian tunnustamisessa, en todellakaan ala vaatia mitään kauppiaalta anteeksipyytämisiä. Se on minun, aikuisen, asia. Ja jotenkin tuntuu, ettei esikoinen tule temppua ihan heti toistamaan.