Terve, muistatteko minua? Minä olin se epävarma kotiäiti, joka hurahti musiikkiin ja lähti töihin. Töitä on tullut sittemmin tehtyä, tänään menen yhdeksättä päivää peräjälkeen. Vartalo tuntuu raskaalta ja aralta, pää oikeastaan myös. Unissanikin joko luettelen EAN-koodeja tai laadin sitä mitä töissäni laadin niin paljon, että pyydän kohta ylityökorvausta nukkuma-ajastakin. Olen myös ymmärtänyt, miksi SAP-järjestelmää parjataan. Samaan valaistumisen sarjaan voinee lukea sen oivalluksen, etten ikinä halua yhtään vastuullisempaa työtä. Jos tätä samaa työtä joutuisi tosissaan ajattelemaan myös vapaa-ajalla, se olisi minun loppuni.

Vielä sata tuntia siihen, että istun junassa matkalla Tampereelle. Ah ja voih. Kunpa ne olisivat ripeät sata tuntia.