Väsynyt, voipunut ja vapiseva lempiblogistinne täällä, päivää. Luulin että kesäinen kuudelta kotiin -venähdys oli ainoa laatuaan, järkyttävä lipsahdus yleensä niin kunnollisen ja moraalisesti tiukkaryhtisen blogaajan arjessa, mutta taisipa olla se ilta silkkaa harjoittelua.

Raskas työ vaatii raskaat huvit, ja 12-päiväisen työviikon jälkeen otin siitä sanonnasta kaiken irti. Hurmaava tamperelainen miljöö erityisen hurmaavine asukkaineen teki siitä äärimmäisen helppoa ja hauskaa. Maailman kaupungit -listalla Tampere teki rempseän rynnäkön suoraan ykköseksi, ja pysynee siellä pitkään, pitkään. Miten voikin olla yhteen kaupunkiin siunaantunut noin paljon noin mukavia ihmisiä? Miksi minä en vielä pakkaa laukkujani?

Sydän, sydän esiintyi eilen käsittääkseni aikaslailla keskiaikateemaisesti. (Keikkapaikalle saapuessani käsityskykyäni oli jo kovasti hämärretty ehdottoman hurmaavassa kuppilassa, Piiassa ja Rengissä.)  Lavalla taisi olla prinssi, ritari ja musta surma, Rekosta en taaskaan nähnyt, ja lavalla vierailivat ainakin narri, pyöveli, viaton mestattava ja rovio. Lavan edessä heiluessani, tamperelaista nuorisoa sivusilmällä ihastellessani koin taas autuaallisen tuntemuksen (enkä nyt tarkoita Tuomaksen suukkoa, vaikka olisin hyvin voinutkin tarkoittaa). Ehkä olisi normaalimpaa saavuttaa se ikäisten tavoin vain kalliilla jumppatunnilla tai ostaessa jotain kallista ja ilmanaikuista, mutta jotenkin minusta tuntuu, että minulla sittekin on hauskempaa näin.

Absoluuttinen nollapiste ansaitsee kyllä tähän oman kappaleensa. Olin tutustunut bändin tuotantoon vain pikaisesti ja pintapuolisesti, mutta jatkan tutustumistani. Suosittelen ehdottomasti tutustumista kaikille, sanoitukset ovat häikäiseviä ja melodiat vievät mennessään.

Etkojen, kahden loistavan bändin ja jatkojen jälkeen oli ohjemassa vielä väsynyt bussimatka Tampereelta Helsinkiin, eikä siitäkään dramatiikkaa puuttunut. Parit kirpakat sanat Nordealle tämän uutisen johdosta. Ehkä tuollaisesta olisi voinut ilmoittaa hieman isommilla ilmoituksilla, sattuipa nimittäin aika kipeään ajankohtaan. Samalla kiitokset Matkahuollon kuskille kärsivällisyydestä ja luottamuksesta, sekä kaikille vippiä antaneille ja paniikkia alaspainaneille. Kiitos.

Saavuttuani kotiin kahdeksalta aamulla samoilla silmillä joilla lähdinkin, päätin ryhtyä ottaamaan töissä vähän kevyemmin. Ihan näin raskaisiin huvituksiin lienen jo liian vanha. Mutta tulipahan uudet nahkasaappaat ajettua sisään, 18 tuntia yhtä mittaa ilman ongelmia. Olivat hintansa väärtit!