(Ei tullut keikkaraporttia tästä kirjoituksesta, vaikka piti. Sen vaan sanon että Pää lunasti kyllä kaikki kehut, mitä olen siitä kuullut, ja niitä olen kyllä kuullut aikalailla.)

Harmi että maailmassa on niin kovasti kaikenlaista, sillä muutoin olisin ehkä päässyt leuhottamaan, että olemme ainoa pari tässä osassa maailmaa joka eroaa nigerialaisen joruba-papin takia. Syvällä kokemuksella tämän maailman ihmeellisyydestä voin melkoisella varmuudella sanoa, että ei varmana olla. Eikä se erokaan niin varma ole, vaikka riidan tässä vaiheessa tekisi mieli heittää pyyhe kehään, hanskat naulaan ja puukko kohti toista.

On se kyllä niin väärin. Kaikki on ihan väärin. En ala mitään. Tämä parisuhde taitaa olla oikein kiiltävä ja ameriikanpsykologianhohtoinen malliesimerkki siitä, miten vaikeina aikoina on helppo olla yhdessä, mutta annas kun vähän helpottaa; sitten ollaankin kuin samannapaiset magneetit, perhele. Juu juu, vaihde on ja menee ohi ja itsellä on kaikki valta päättää miten reagoi asioihin, mutta en suostu uskomaan että pitäisi alistua ihan mihin vain siksi että toinen on niin tyhmä.

Haluaako joku majoittaa minut ja kolme äänekästä lasta marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna?