Kooma. Kooma ja paniikki. Kooma ja paniikki ja ahdistus. Väsymyskin. Tämän viikonlopun vapaiden jälkeen alkaa töissä sellainen tappoputki että vasta marraskuun lopulla on vapaapäivä, muutoin vain kolme sunnuntaita ja lauantaita. Ajattelin kyllä ottaa sopivassa välissä sairaslomaa, se on kuulema talon tapa. Enkä ole Turussakaan käynyt kuuteen vuoteen.

Mutta mitä ihmettä minä teen marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna? Silloin on vapaata vain sunnuntaina, vaikka minun pitäisi olla lasten kanssa muualla perjantai-iltapäivästä maanantain aamupäivään. En oikein jaksaisi tehdä niitä sisäänkään, kun olen ihan normipituisistakin työpäivistä ihan raahki, eikä sitä vapaatakaan ole kuin vasta yli kuukauden päästä. Tämä kyllä syö minun aivokapasiteettini ihan kokonaan. Pitää varmaan pyytää palkatonta, mutta sepä näkyy - yllätys yllätys! -palkassa. Vaikka se palkka onkin ihan mukava verrattuna esimerkiksi lastenhoitajan vastaavaan, niin viidelle se on kuitenkin aika kitsas.

Huomaatteko muuten, että kun sosiaaliselämään ilmaantui tauko niin päivitän taas blogia joka päivä? Mitäs tässä muutakaan tekemään. Olen liian kiukkuinen kaikelle muulle.