Nyt on hyvä hetki vaihtaa blogia, jos ei halua pilata mahdollista riemukasta oloaan lukemalla toisen vastoinkäymisistä. Jos taas on luonteeltaan sellainen jonka mahdollinen riemukas olo saattaisi sellaisesta jopa lisääntyä, niin on hyvä, ja jatkaa ihmeessä lukemista.

Nyt on nimittäin sillä lailla, että ostin muutama viikko sitten tuollaisen tulostimen, jolla voi kopioida ja skannatakin. Kuten olette kuvaköyhästä blogistani huomanneet, yhtään lasten ratkiriemukasta piirrosta ei ole teidän iloksenne ilmaantunut, joten voitte rauhassa tehdä sen johtopäätöksen että asiassa mättää jokin. Niin nimittäin mättää. Ensimmäiseen viikkoon mies ei ehtinyt konetta edes ottaa esille. (Ja taas sananen puolustukseni; minä kokoan huonekalut, vaihdan lamput ja hoidan likimain kaiken muun paitsi veroasiat, joten haluaisin edes näissä tietokonejutuissa olla se, jolle asiat tehdään valmiiksi ja jota sitten varmalla, miehekkäällä äänellä opastetaan kädestä pitäen. Minä en kovin usein tunne itseäni naiselliseksi, mutta silloin tuntisin.) Sorruttuani täysin tapojeni vastaisesti nalkutukseen sai mies purettua laitteen pahveistaan. Parin päivän päästä tuli minun taas sortuman ja silloin alkoikin asennus lupaavasti lässähtäen toki pian huomioon, että oleellista johtoa ei ollutkaan pakkauksessa. Parin päivän päästä siitä selvisi, ettei ollut tarkoituskaan olla.

Silloin jo olin niin täynnä vimmaa, että päätin ostaa johdon itse ja hoitaa homman. Tokihan avioliitto siitä kärsisi, kun mies kerran oli jo hövelisti luvannut homman hoitaa, mutta siinä vaiheessa avioliitto oli niin kuralla, että se oli se ja sama. Sitten tuli kuitenkin postikorttia ja reissu pohjoiseen, ja asia jäi. Tullessani takaisin laite oli yllätyksekseni saatu toimimaan, koska miehen vieras oli sitä tarvinnut. Nyt siis voi tulostaa, koska se oli se toiminto, jota miehen vieras tarvitsi.

Skannaamisen ja kopiomisen opettelen nyt tästä manuaalista. Tämä on, kuulkaa, katkera hetki. Mietin hetken jo ulkopuolisen avun pyytämistä, mutta koska asumme niin etäällä kaikista lupaavista nörttikerääntymistä, päätin unohtaa koko asian. Tämän manuaalin ymmärtämistä kyllä helpottaisi, jos lukioaikojeni sinällään ihan hyvistä atk-oppitunneista muistaisi muutakin kuin irkkaamisen. Tietysti sekin, jos talossa ei olisi viittä kiljuvaa lasta.