Kohtuullisen vähiä vaurioita aiheuttaneen junamatkan jälkeen äitilässä
vierailu jatkui sillä, että tyrmistynyt äiti toivoi kielikoruni
ryhtyvän märkimään että joutuisin ottamaan sen pois. Pakkasta on yli 20
astetta, niin että minä en pääse ottamaan itseäni pois täältä. Mihinpä
minä menisinkään, kun kaikki paikat ovat kiinni, ja muuta surkeaa
naukumista. Olisi pitänyt aikoinaan opetella ajamaan sitä autoa, sillä
tuolla tönöttäisi yksi. Pelkkä ajeleminen yksin voisi auttaa jaksamaan
hieman paremmin, kuin mitä nyt jaksan.
Haluatteko kuulla hauskan jutun? Ei se mitään, kerron sen silti. Olin
torstaina vaatekaupassa ja huomioin keski-ikäisen, ranskaa puhuvan
pariskunnan. Hetken päästä he huomioivat minut, sillä mies sanoi
naiselle että eikös olekin omituisen näköinen nainen, johon nainen
vastasi, että no onpa tosiaan - ranskaksi tietysti. Ymmärrän sitä
jonkin verran, ja puhunkin muutaman lauseen. Kirjoittaa en sitä osaa
ollenkaan, joten siksi saatte repliikit silkalla suomella. Kiukustuin,
mutta nielin kiukkuni tyynen enmämitäänranskaaymmärrä -kuoren alle
siihen asti, että nainen otti rekistä esiin paidan, jota mittaili
arvioivasti katseellaan. "Sehän näyttää hyvältä" huomautin - ranskaksi.
Hähä! Vaivaantuivat he.
lauantai, 4. marraskuu 2006
Kommentit