Vai että täälläkö normaalia ja hyvin menee? Hahah. No oli kivaa ja normaalia siihen asti että mieheni viritykseltä tuli postikortti tänne kotiin. Nyt minä vielä joudun lähtemään lasten kanssa pelkäksi viikonlopuksi pohjoiseen (lue: ihan älytön vaiva ihan älyttömän pienen ajan takia), koska miehelleni tulee hieman vieraita, joita minä en emännöintikammoisena yksinkertaisesti suostu emännöimään. Luonnollisesti vierailu sovittiin ilman mitään konsultointia minun kanssani.

Pisteenä tälle kaikelle missaan Sydän, sydämen keikan. Limukeikan, mutta keikan silti. Kirvelee.