Harmittaa, että tuli jo viime kerralla käytettyä tämän postauksen otsikko.

Käväisinpä eilen kaupungilla, ja veikkaanpa, että haluatte kuulla, miten reissu meni. Alustukseksi mainittakoon, että alla oli aamuvuoroviikko ja laskeskelin juuri, että seitsemisen tuntia oli viidessä yössä kertynyt univelkaakin. Satoi kaatamalla, ja ilta hämärsi. Minä en millään olisi jaksanut lähteä yhtään mihinkään, mutta eilen tuli vihdoin kuluneeksi neljä viikkoa kielen lävistämisestä, ja tiesin etten pääsisi yli viikkoon vaihtamaan lyhyempää tappia, joten oli mentävä, vaikka joka solu harasi vastaan. Se siitä alustuksesta.

Päätin kävellä sateesta huolimatta Rautatientorilta Iso-Roballe, koska hyötyliikunta ja blaablaablaa. Liikkeeseen saavuttuani tunsin kuinka takin sauma päästi vihdoin sadevettä sisälle ja pisara lähti valumaan olkapäätäni alas rintaliiveihin kerätäkseen siihen pikkuisen lammikon ennen matkan jatkumista vatsaa alas farkkujen vyötärölle. Tunnelma ei suoranaisesti noussut, kun lävistäjä totesi, että turvotusta on vielä sen verran (kiitos angiina, kiitos todella paljon), ettei korua vielä kannata vaihtaa. Daa. Liikkeestä poistuessani tunsin vielä, kuinka polvipituisen takin polvilleni valuttamat vedet saivat vihdoin polvet särkemään. Ne olivatkin ainoat nivelet, joita ei kuuden peräkkäisen työpäivän jälkeen särkenyt. Silloin mieli oli niin musta, että minä koin suoranaiseksi velvoitteeksi hemmotella itseäni savukkeilla ja oluella. Sen teinkin.

Pubista poistuttuani olo oli ihan toinen. Kävelin Mannerheimintietä pitkin, kun totesin että liikennevalot vilkuttivat keltaista ja poliisi oli paikalla ohjaamassa liikennettä. Se tuntui hienolta, eihän sellaista joka päivä näe. Ylittäessäni tietä Svenska Teaternin kohdalla jopa hymyilin poliisille, joka puhalteli vimmatusti pilliinsä ja huitoi sellaisella tumppimittaisella valosapelilla. Samainen poliisi marssikin samantien pirskottelemaan nielunesteitä kasvoilleni, ja kiitän sitä vasta nautittua olutta, etten edes säikähtänyt ennen kuin vasta myöhemmin. Keskustelu meni jotenkin tähän tapaan:

Poliisi: Miksi et pysähtynyt?
Bloginpitäjä: Mutta se autohan oli viidentoista metrin päässä, ja näki, että olin aikeissa ylittää tien.
P: Miksi et noudattanut pysähtymismerkkiä?
B: Mitä pysähtymismerkkiä?
P: KUN MINÄ KÄSKEN SINUN PYSÄHTYÄ, NIIN SINÄ PYSÄHDYT!
B: Aijjaa.

Sitten poliisipoika, joka oli varmasti minua nuorempi, kääntyi kannoillaan ja marssi pois. Otin oikeudekseni poistua suojatieltä, vaikka luulen, etten ollut varsinaisesti saanut lupaa jatkaa matkaa. Höh. Ja jotta saataisiin askel valomiekoista vielä surrealistisempaan suuntaan, kerronpa että kun mies könysi kotiin puolenyön jälkeen, huomasin riisuneeni yöpaidan unissani. Minä, joka olen niin hiljainen ja liikkumaton nukkuja että hyvä että käännän kylkeä, olin noussut ja riisuuntunut. Kummallista.