Silläkin uhalla että joku tulee ja tuomitsee minut edesvastuuttomaksi uustyperykseksi, kehtaan tunnustaa että veroasioista en oikein ymmärrä mitään. Sen verran ymmärsin, että alkuvuonna määrittelemämme jokin blaablaa tuloraja menee rutkasti yli, koska alkuvuonna ei ollut vielä tietoa työpaikasta, ainakaan tästä aikuisten oikeasta vakkarisopimuksesta. Asiaa mietiskelin aina silloin tällöin, ja nyt sain aikaiseksi selvittää asian. Odotin että saan hirveän rangaistuksen tyyliin "Nyt kyllä pidätetään rouvalta loppuvuoden palkasta ainaskii 75% veroa tuommoisen suunittelukyvyttömyyden takia", ja siksipä taisin asiaa lykätäkin. Hämmästykseni oli valtaisa, kun loppuvuoden palkasta meneekin veroa sellaiset mukavan pulskeat 0%.

Meille tulee siis aika rento joulu. Palkallanikin olisin saanut siitä ruhtinaallisen edellisiin vuosiin verrattuna, nyt on tiedossa siis joululahjaksi kokonainen bruttopalkka, joka on komea. Yksiin naapureihin katkesi välitkin vuosi sitten, kun siellä rouva valitteli että he kyllä joutuvat tekemään nyt sellaisen päätöksen, että korkeintaan viisi lahjaa per lapsi ja sukulaisten lahjat päälle, kun tulee sitä roinaa niin hirveästi. Meillä taas purtiin sormenkynsiä kun mietittiin, miten saadaan edes yksi lahja per lapsi. Saatiin, ja joulu oli ihan kiva (jos ei oteta huomioon sitä, että minä en saanut yhtään lahjaa. Kyllä, luitte oikein. Oli hieman noloa selitellä lapsille että olinko ollut tuhma, kun ei paketin pakettia äidille herunut, enkä muuten ollut ollut, en varmana!). No, yksi suklaarasia miehen enolta oli osoitettu sekä minulle että miehelleni. Toissajouluna olisi jäänyt kinkkukin ostamatta, jos mystisestä tilinumerosta ei olisi tullut mukavaa rahasummaa. Epäilen ketkä olivat lahjoituksen takana, ja olen syvästi kiitollinen.

Ei ole joulu köyhän juhla, ei ollenkaan.