87 <-- Anteeksi tuota, mutta pieni kuminen sisilisko kipsutteli juuri näppäimistöni poikki enkä millään jaksaisi siivota sen jätöksiä.

Olin eilen hyvin epäperheenäitimäisesti tuulettumassa Jouluräyhässä ja tutustumassa ensi kertaa Nosturiin (joka olisi ollut ihan kiva paikka jos sitä ei olisi karsinoitu ala-ikäisiä varten). Ilta oli melkoinen. Siinä missä mieli oli räytynyt viikkotolkulla tuulettumisen puutteessa, keho oli vaivihkaa, minulle mitään ilmoittamatta, luopunut kehittämästään, vaikkakin ylen vähäisestä, alkoholitoleranssista. Tämä päivä onkin mennyt sitten tutistessa ja torkahdellessa. Ei ole kivaa tämmöinen. Pari viikkoa sitten tupakoinnin lopettaneena yritän tietysti osoittaa huojuvalla ja kelmeällä sormella myös eilen ostettua askia, josta ei paljoa ole jäljellä. Pitäisi tajuta lopettaa kunnolla, jos kerran lopettaa. Nnnoh, luulisin muistavani ensi kerralla.

Iiwanajulma se sitten vain on niin hyvä. Tilasin levytkin. Terveisiä Willelle, tuitui. Sydän, sydän lähestyi meitä tällä kertaa lämpöisellä Ibiza-teemalla. Taas jaettiin lavalta ruokaa &ruokaa -kappaleen aikana, se on aina jotenkin.. kierolla tavalla hottia. Anteeksi anglismi. Sain keikan aikana myös ehkä pikkuisen oivalluksen itsestäni, suurinpiirtein samoihin aikoihin kun Superchristin paidaton rumpali saapui lavalle, mutta ehkä kainosti vaikenen.

Ja sitten näinkin Maj Karman livenä ensimmäistä kertaa. Ei ollut viimeinen kerta, sen voin luvata. Tutustuin bändiin niin sattumalta, ettei sitä kyllä kukaan usko ottaen huomioon sen määrän, mitä Ukkonen on saanut radiosoittoa, mutta hei, minä en oikeasti kuuntele yhtään radiota enkä seuraa edes musiikkilehtiä. Niinpä siis eipäjuurikukaan saa itselleen kaiken kunnian bändin minulle esittelystä. Kiitos! Arvaapas, olinko kualla, kun vilkutin herra Ylpölle ylhäältä parvelta, ja herra Ylppö katsahti ylös - ja vilkutti takaisin! No, olin!

Kyllä nyt jaksaa taas huomenna mennä töihin. Tämä on viides päivä, kun saan olla poissa työpaikalta, ja ei kyllä ole ollut yhtään ikävä niitä tomuisia käytäviä.