Harvoinpa väsynyttä ja turhautunutta duunarimammaa pyydetään nillittämään lisää suun sulkemisen sijasta, kuten edellisen kirjoituksen kommentissa, joten tottahan toki tarraan heti tilaisuuteen kiinni.

Valtaisia traumoja en vasenkätisyydestäni ole saanut, jos ei nyt lasketa sitä että tunnen voimakkaasti olevani kaikkien maailman vähemmistöjen puolella suuntautumiseni tähden. Minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää kelloa eikä liikennesääntöjä, enkä ole koskaan joutunut käyttämään korkkiruuvia. Hiukseni ovat paksut ja tuuheat, ja nenäni varsin leveä. Minulla on myös taipumusta synkkyyteen ja haihatteluun, mutta katalana ja epärehellisenä en itseäni pidä. Siitosasennostani en ole koskaan iljennyt kysyä, joten toteamus 'vasenkätinen on takaapäin tehty' jää kohdallani toteennäyttämättä. Tosin seurailen yhtä lapsistani.

Koska olen nykyisin perheessäni se joka päättää millä puolella astiakaapissa lasit ovat ja leivänkin kääntäminen leikkuulaudalla sujuu perheen jokaiselta jäseneltä ilman hankaluuksia ja saksiinkin olen tullut maallisen taipaleeni aikana sijoittaneeksi, jää jäljelle pelkkä ulkomaailma. Sielläkään ei mitään valtavaa ole, mitäs nyt virastojen, pankkien ja postien toisinaan kiinteätkin kynätelineet ovat aina oikealla puolella. Siitä selviää helposti siirtämällä sen vasemmalle, joskus jopa muistan siirtää sen takaisin. Kaupoissa on useinkin hämmentäviä hetkiä, kun korttia/loppurahoja ja kuittia työnnetään aina väärään käteen. Siitäkin selviää kestämällä myyjän sekunnin murto-osan kestävän hämmentyneen ilmeen.

Kerran meille tuotiin postipaketti kotiin asti, ja muuan nuori mies työnsi kynää oikeaan käteeni niin sitkeästi (vaikka ojensin vasenta kättä ottaakseni kynän vastaan) että jouduin pyytämään häntä irroittamaan otteensa kynästä. Tutustuttuani erääseen samanikäiseen entiseen postinjakajaan työpaikallani ymmärrän häntä hieman enemmän.

Sitten taitaakin jäädä jäljelle ne pelkät liukuportaat. Pitäisin mielelläni kiinnin paremmalla kädelläni, koska muutoin tunnen voimakasta epävakauden ja putoamisen tunnetta. Tasapainoni ei ole mitenkään loistava, ja kiitos ilkeän sisareni ja lapsuuden kaksikerroksisen asuntomme, kammoan portaita muutenkin. Metrossa en ikinä uskalla seistä vasemmalla kireäilmeisten ja kovakyynärpäisten uraihmisten takia, jotka saattavat toisinaan olla vaarallisiakin (joku pelkää muka juoppoja ja muita laitapuolen kulkijoita, mutta kaikki fyysiset vammat joita metrossa olen saanut, ovat peräisin näiltä niin kovin paljon paremmilta ihmisiltä) mutta kauppakeskuksissa antaisin mielelläni itselleni periksi.

Jos nyt tuntisin olevani sellaisessa asemassa, että voisin jaella vasenkätisen lapsen vanhemmille neuvoja, sanoisin että
  • ostakaa heti oikeat sakset (vasemman käteni etusormi on vieläkin lommolla ala-asteen askarteluhelvetin takia)
  • älkää nillittäkö siitä väärinpäin olevasta leivästä leikkuulaudalla
  • mustetahra vasemman käden kämmensyrjästä lähtee ihan mukavasti kynsiharjalla ja kosteusrasvalla
  • älkää miettikö liikaa vasenkätisyyden ja muutoin vaikean luonteen käsi kädessä kulkemista
Kiitos.