Tapoin sitten sivublogini. Nyt olo on hieman haikea, mutta myös aika helpottunut.

Helpotusta soi toki myös loppuviikoksi myönnetty sairasloma. Selkäkivun teeskentely oli helppoa, mutta kun piti pyytää lääkärinaikaa mielialaongelmien takia, olikin mahdotonta teeskennellä että kyseessä olisi ollut pikkujuttu. Kai minustakin sitten pilleristi tulee. Itse olen kyllä sitä mieltä että vessaitkeskely ja muu murhe haihtuisi vakaalla elintasolla, mutta jumalauta, kun tässä on jo yksi työ ja kolme lasta ja vielä mieskin ristinä, niin ei minulla riitä aikaa toiseen työpaikkaan, ei sitten millään. Edes aina varasuunnitelmana pitämääni Aleksis Kiven katua ei voi enää ikääntymisen ja ulkonäkörajoitteisuuden takia pitää vaihtoehtona. Meni sitten hukkaan sekin nuoruus.