Miksi minä joudun aina siivoamaan mehu- ja maitotölkit tiskipöydältä? Miksei kukaan muu pyyhi pölyjä pyyhetelineen päältä? Miksi minä olen ainoa joka siivoaa hammastahnaroiskeet ja kynnenpalat vessan peilin edestä? Miksi aina minä pyyhin yksin keittiön pöydän? Eikö kukaan ole edes päivittänyt blogia?

Hiihtolomaviikko töissä käyden ei ole lomaa. Kotona on vain yksi sottapytty enemmän väsyttämässä koti-isää joka todellakin väsyy, ja sitten minulle riittääkin töissäkäynnin oheen muuta hommaa niin paljon, etten ole ehtinyt kahteen päivään istahtamaan tähän koneellekaan. Ja se on paljon se. Se sähköpostikin, jota olin odottanut, oli tullut ilmeisesti sillä hetkellä, kun koneelta poistuin päiviä sitten, mutta olen silti elossa. Hassua. Ehkä elämää netin ulkopuolella on sitten vähän suuremmissakin määrin.

Oikeastaan minun piti tässä nyt ruveta kirjoittamaan kirjettä Kelalle. En ole vielä päättänyt aloitanko "Hei te köyhiä kyykyttävät, perheenäitejä mielialalääkitykselle ajavat onnettomat tunarit" vai "Ollos tervehditty, oi suuri ja mahtava, kankea ja toimimaton byrokraatti". Kumpaa te suosittelette?

Luulisin että minä olen takaisinperinnän peruuttamisessa aika vahvoilla perustellessani että välitarkastus tehtiin ajallaan ja oikein tiedoin, joten meillä oli hyvää syy uskoa, että homma oli hoidossa ja oikein laskettu. Ainakin noin niinkuin terveen järjen mukaan, en tiedä miten se Kelan mallin mukaan etenee. Jotenkin sitä elättelee tässä toivoa että jokin ehdotetuista perustulomalleista toteutuisi, Kansaneläkelaitos ajettaisiin nurin, virkailijoilta evättäisiin kaikki toimeentulo ja he saisivat etsiä elantoaan roskiksista pullojen muodossa miettien samalla, miten saisivat takaisinperinnät hoidettua.

Sitä odotellessa.