Haluatteko kuulla mitä meille kuuluu? No, ei se mitään, kerron sen silti. Yritin päästä töissä yhteen hommaan, vaan en päässytkään, ja siitä suivaantuneena katselin molin sivuja. Yhdyssanavirheistä syvästi kärsivänä sain tehtyä sellaisen huomion että minun kannattaisi ehdottomasti hankkia tuossa nykyisessä työpaikassa yksi hommelikoulutus, vaikka olin aikaisemmin ajatellut, että sitä hommaa en ainakaan halua tehdä, kun se on niin hengenvaarallista. Tuskittelin sitä kahdelle eri ihmiselle, ja nämä ihmiset vetivät täysin maton altani kehumalla minua ja arvelemalla, että oppisin sen homman helposti ja olisin siinä hyvä. Huomenissa menen taas esimiesten oville kolkuttelemaan, ja parin viikon päästä aloittanen hommassa, joka pelottaa ja jännittää ja jossa olen vastuussa ihmishengistä, ja jonka kanssa olen halutumpi työmarkkinoilla. Hui. Tästähän voi tulla vaikka mitä. Edistänee muuttosuunnitelmiakin sitten tulevaisuudessa.

Toinenkin hui-asia tekee mieleni jakaa kanssanne. Kosiskelin painonnostoa harrastavaa kollegaa tekemään minullekin punttiohjelman, kun tekisi mieleni käydä rannalla ensi kesänä. Tämä tyyppi nykäisi myöskin maton alta hämmästelemällä, ettenkö muka jo käy, kun olen kuulema niin kovin timmin näköinen. Psih. Kaikkea sitä (en todellakaan käy, mutta näytän kyllä mielelläni hauista aina pyydettäessä!). Ja niin sitten aloitan ensi viikolla tiukahkon saliohjelman, tavoitteena tyypillisten tiukan vatsan ja isomman pepun lisäksi myös selkeä lihasmassan kasvattaminen.

Ja tiedättekö mitä muuta? Lopetin tupakoimisen. Tost' noin vaan. Ei tee edes mieli. Saa nähdä miten ensimmäisen baari-illan kanssa käy, mutta sinne tuntuu olevan vielä aikaa.

Äh, pitää varmaan vuodattaa sokeriksi pohjalle näin vahingossa viikoksi venähtäneen päivitystauon aikana sattunut hillittömän suloinen lasten suusta -juttu: Kohta kolmivuotias, suurta sielunyhteyttä kaloihin tunteva kuopuksemme istui murheellisena keittiönpöydän ääressä. Esikoinen hoputti häntä syömään muikkunsa (tai tietysti mieluummin antamaan ne esikoiselle) jolloin kaksivuotias puuskahti surullisena "En voi, kala itkee!". Aikaisemmin sama ihminen kysyi väsyneenä kaupasta palanneelta isältään "Ishi, oliko shinulla kaupassha ihanaa?" Ei ollut ishi sen jälkeen enää niin kovin väsynyt.