Jos valvoo putkeen 22 tuntia, nukkuu viisi tuntia ja lähtee reippailemaan töihin ja sallii itsensä lyyhistyä työpäivän jälkeen sängylle, voi joutua maksamaan esikoiselle suuria summia lastenhoidosta ja mikä hälyttävintä, yrittää kirjautua blogiinsa irc-gallerian tunnuksilla. Aika noloa.

Eilinen juhlakeikka on ylisanoja ansaitseva, vaikka sinänsä loistavan Lady Escapen aikana päädyinkin sohvalle koomailemaan enkä saanut muodostettua Itkevästä tytöstä hyvin sujuneen väskäilyn takia mitään mielikuvaa. Sydän, sydän sai minusta erinomaisella biisilistallaan (Oireisto!) ja ja ja ja kaikella muulla ripistettyä vielä varavaraenergiatkin tehokkaaseen käyttöön eikä koomailusta ollut enää jälkeäkään. Peekele, niissä tyypeissä on munaa! Olin valinnut asuni kunnioittamaan Sydän, sydämen ainoaa toistuvaa teemaa, ja kappas, niin olivat hekin. Minä tosin nynnähdin ja laitoin ylleni vain asun päähineen ja senkin vasta Sydän, sydämen aloittaessa, koska kellään muulla ei ollut mitään. Nykynuoret ovat niin kovin konservatiivisia ja arkoja. Kyllä pienet performanssit kummasti piristävät arkea, sen saisivat hekin huomata.

[Tämän kirjoituksen aikana on vahingoitettu vakavasti nuoren äidin päästäkäämutnukkumaan- vaistoa, mutta asia on korjattu heti kirjotuksen julkaisemisen jälkeen. Krooh.]