Jos tänään olisitte päässeet (tai kukaan ei kai varsinaisesti sinne pääse, sinne aina joudutaan) käymään työpaikallani, olisitte sekalaisten normiäänien lisäksi kuulleet tämän blogin pitäjän melko matalan ja miellyttäväksi kuvaillun puheäänen henkäiseminä kohtuullisen kauhistuneita lauseita "Voinko ottaa pohjaan asti?" "Onko se jo tarpeeksi syvällä?" "Tuleeko kukaan?" ja ehkä noloimpana kaikista "Voi #%&%#¤¤% ja sen ¤%##¤#¤&&%#& perillinen!".

Mutta nyt pokkarissa on taas yksi taito, jolla lapset voivat retostella koulussa, sillä tätäpä ei kovin moni äiti osaakaan. Ja onhan tästä minullekin (blogitapaamisissa ja kapakoissa rehvastelun lisäksi) hyötyä työmarkkinoilla, jos tästä nyt tulisi vaikkapa parin vuoden päästä muutto johonkin väljempään osaan Suomea.

Kotona veristä ruhjetta silmäkulmassaan poteva liki kolmivuotias otti keksipaketin kauppakassista ja avasi sekä kartonkipakkauksen että muovipussin ja rupesi muina miehinä pistelemään keksejä poskeensa. Että en minä täällä ainoa uutta oppiva ole, me emme tienneet hänen sellaisia taitoja omaavan. Sama heppu muuten paljastui vessassa sitkeästi leijuvan pissanhajun lähteeksi kun isänsä näki hänen pissivän suoraan lattiakaivoon.