Muistakaa; jos kampaaja ehdottaa että "Lyhennänkö vähän tästä päältä?" niin sanokaa kohteliaasti että juueitartte. Jos elämän multikummallisuuksia rupeaisi listaamaan (ja aika monesti kyllä listaakin), niin yläpäähän nousisi kyllä ehdottomasti se, miten vaikeaa on kampaajalle sanoa että "Voe helevetin perse! Tämähän on ihan hirveä! Kamalaa, onko täällä muovipussia?!" Sinne jäi kampaamon lattialle neljä kuukautta työllä ja tuskalla kasvatetut violetinmustat haituvani kun piti vain siistiä vähän niskaa. Ihan sama vetää kaljuksi taas, ei se minua ainakaan yhtään rumemmaksi tekisi.

Sitäpaitsi tämä niskatukka on vieläkin ällön pitkä. Itkua, hammastenkiristystä ja muuta valitusta. Vaikerointia, lattialla potkimista ja vaimeaa parahtelua.

Jos nyt ihan pakko on tästäkin joku hyvä puoli riipiä, niin keskimmäinen pääsi ensimmäistä kertaa eläissään parturintuoliin ja tuntui nauttivan. Tukka kyllä näyttää pyörteisyytensä takia ihan yhtä nyrhityltä kuin ennenkin, mutta tulipahan sekin todistettua, ettei se ollut minun taidoistani kiinni!

No joo. Ei minulla ole oikeastaan tapana valittaa, joten kerronpa nyt korvaukseksi kuinka hauskaa minulla oli kun kaksivuotias kuopus katseli Satasen sääkuvaa ja tuumasi, että pilvien siitä kuuluisi olla taivaalla ja itse kuvan ihan musta, koska avaruudessa on ihan pimeää. Kaksivuotias. Whoa.