Siltä varalta että jotakuta ei vielä kyllästytä lukea minun nukkumisistani, kerron teille viimeöisen uneni. Siinä naapuriin muutti resuinen perhe, jolla oli kolme valtavaa kissaa ja monta lasta joiden lyhyiksi leikatuista hiuksista ropsahteli täitä nurmikolle. Yksi kissoista oli vanha ja sairas, sen peräpäässä kasvoi kasvaimia ja näki että se kärsi. Kerroin tilanteesta ystävälle, joka päätti että kissä viedään piikille perheelle kertomatta; kerrankos niitä vanhoja sairaita kissoja katoaa. Niin tehtiin. Ystäväni toi kissan muovipussissa takaisin, ja se oli tarkoitus haudata kerhohuoneen käytävänomaiseen nurkkaan. Siinä kaivaessa selvisi, että samalla paikalla oli kerran ollut tulipalo jossa oli kuollut pikkuinen tyttö, ja vielä sitä aiemmin paikalla olleesta talosta oli kadonnut pieni tyttö, josta oli jäänyt jäljelle vain karhunnahkainen käsilaukku. Venäläisiä epäiltiin.
Minulle tuli paha mieli kissan surmaamisesta, ja samalla paikalle ilmaantuikin uteliaita, joten oli koko ajan vaikeampaa peitellä tekemisiäni, varsinkin kun seuralaiseni hyhmääntyi ja liukeni paikalta. Yritin samalla keskustellen ihan muina naisina peitellä tekoani asettelemalla kuoppaan ensin vanhoja aikakauslehtiä, sitten muovilattian suikaleita, sitten vanhoja vaatteita ja lopuksi lankakoreja. Kas niistä on meillä nurkat tehty.

Aamulla herätessä mies lupasi laittaa nälkäisille lapsille aamupalaa "ihan kohta", ja meni loppujen lopuksi vessaan niin pitkäksi aikaa, että jouduin nousemaan itse. Selkälihakset tuntuvat metalliseoksesta tehdyiltä kopioilta ja nyt on vasta tiistai. Esikoiselle ostettiin oma deodorantti, keskimmäisellä heiluu hammas ja pian kolmivuotias kuopus tekee parhaansa treenatakseen uhmakohtauksia.

[Tätä blogimerkintää pyydettiin sensuroimaan, ja se tehtiin, vaikkakin syvään huokaisten.]