Koska sunnuntaina äänestämisen lisäksi raahasin kahta vastahakoista ja yhtä vain väsynyttä lasta neljä kilometriä kävellen, käytin kahta lasta eri synttäreillä, käytin korkokenkiä, porasin vessan seinään pari reikää että sain yhden hommelin eri paikkaan että sain paikan johon ripustaa pyyhkeet, siivosin pari kaappia, tyhjensin ja täytin tiskikoneen kahdesti sekä leivoin iltapalaksi teeleipiä miehen ollessa koko päivän äänestyspaikalla pöydän takana, katsoin aiheelliseksi mennä jo yhdeksältä nukkumaan. Minut herätettiin ilmeisesti yhdentoista maissa huonoilla uutisilla. Enkä saanut järkyttyneeltä mieheltä edes lohdutusseksiä.

Aamulla selvisi ettei oma ehdokkaani taaskaan mennyt läpi - vaikka äänestin ensimmäistä kertaa eri puoluetta kuin mitä äiti aikoinaan käski, silti sentään joku asia pysyy samana. Nyt pitäisi varmaan odotella mitä kaikkia hirveyksiä kokkareiden voitosta seuraa. Jokohan niitä kustannustehokkaita itsemurhapaketteja köyhille perheille ruvetaan myymään?