No niin, palataanpas maan kuhmuraiselle pinnalle sieltä vauvahaaveiluista. Kelalta tuli postia. Jännittääkö teitä? Tässä vielä pikakertaus uusille lukijoille. Kirjoitan sen kursiivilla, että vakkareiden on helpompi harpata yli.

Nnnoh, asia oli siis niin, että siirryin työpaikassani tekemään kolmen viikkovuoron sijasta täyttä työpäivää 1.6.06, ja asumistuen välitarkastus teetettiin heti. Siinä oli vähän ongelmia, ensin tuki laitettiin isommaksi mitä se oli alunperin ollut, mutta suhteellisen pian asiat olivat reilassa. Tai niinhän me luultiin. Tammikuun alussa tehtiin asumistuen vuositarkastus, ja sen jälkeen meiltä päätettiin periä kaikki asumistuet takaisin 1.7.06 lukien, koska emme kuulema olleet ilmoittaneet tulojen muutoksesta ajoissa. Vaikka siis oltiin. Kelan nettisivujen mukaan olemme edelleen oikeutettuja asumistukeen, mutta emme ole saaneet sitä tammikuun jälkeen. Kirjoitin valitukseen pitkän ja katkeran kirjeen jossa kerroin sekä ylläolevan että sen, ettei meillä ole säästössä mitään, josta voisimme maksaa vaaditun yli 2300 euron summan takaisin. Kirjoitin myös että ainoa tapa hankkia ne rahat olisi ryhtyä prostituoiduksi koska nykyinenkin kokopäivätyöni on niin raskas, etten yksinkertaisesti pystyisi tekemään sen lisäksi toista työtä, puhumattakaan siitä, etten silloin näkisi koskaan omia lapsiani. Vihjaisin myös aika suoraan, että kustannukset näin epätoivoisesta teosta mitä todennäköisimmin nousisivat yhteiskunnalle niin korkeiksi, että Kelalle tulisi edullisemmaksi suostua ehdotukseeni kahden kuukauden asumislisän takaisin maksamisesta (kahtena kuukautena olikin ollut normaalia isompi palkka). Liitteeksi liitin työterveyslääkärin masennuksesta kirjoittaman todistuksen, jossa sanottiin että minulle on määrätty mielialalääkkeitä toimintakyvyn ylläpitämiseksi suurelta osin taloudellisista syistä johtuvan äärimmäisen raskaan elämäntilanteen takia.

Yllä siis tilanne lyhyesti. Tästähän on paisumassa ihan romaani. Nnnnoh, tänään siis saimme kauan odotetun kirjekuoren. Olisimme jo halunneet päästä löysästä hirrestä johonkin suuntaan, mutta ei, eihän tämä nyt niin helppoa voi olla. Koska asiaamme käsitellyt ihminen ei näe edelleenkään mitään syytä alentaa maksettavaa summaa, asiamme lähtee nyt vielä ylemmälle kierrokselle ja siitä meille nyt tiedotettiin. Meillä olisi vielä mahdollisuus lähettää sinnekin oma vasineemme, mutta en taida yksinkertaisesti jaksaa.

Kansaneläkelaitoksen takana on kaunis ja ylevä ajatus kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamisesta, mutta nykyinen toteutus on siitä vain irvikuva. Ei kai Kelan tarkoitus ole kuitenkaan aiheuttaa kurjuutta?

Nyt sitten pitänee päättää myykö itseään netissä vai lehdessä. Pitäisikö pyytää ronskia työkaveria selustaksi, vai olisiko se liian kiusallista? Entä jos asiakkaaksi sattuu vaikka oma esimies, kehtaako silloin mennä enää ikinä töihin? Entä jos lapset saavat tietää millä keinoin äiti on hankkinut tuoremehurahoja? Tai entä jos asiakkaaksi sattuukin lapsen luokkakaverin isä? Hyi olkoon, tästä ei tule kivaa, mutta mitäpä sitä ei perheensä eteen tekisi.