Nyt en oikein tiedä mitä ajatella mistään. Taaskaan. Mies kai sai sen kolmen kuukauden pestin, jos paikasta saadaan hänelle rahoitus. Se saadaan kahdeksi kuukaudeksi, eikä se oikein vastaa palkkaa suuruudeltaan. Kolmannen kuukauden mies on halukas tekemään ilmatteeksi. Kyllähän se edistää opintoja, että silleesti ihan fiksu veto, mutta ai että korpeaa ilmainen työnteko. Ainakin tässä tilanteessa.

Siitä on käsittääkseni tulossa yliopistolla ihan kiro, siis että entisten epävarmojen pätkien tilalle tulee ihan täysin palkatonta työtä. Niihinkin paikkoihin on kuitenkin tulijoita, eikä se minun mielestäni ole kauhean hyvä ilmiö. Kas kun palkatta voinevat tehdä työtä vain ne joilla on varaa siihen, ja sitten nämä ilmaista työtä tehneet ovat aikuisten oikeilla työmarkkinoilla paremmassa asemassa työtodistuksineen kuin sellaiset, joitten on ollut pakko ottaa mieluummin työtä vaikka siivojana kuin oman alan palkatonta työtä. Omalla miehellä on nyt siihen mahdollisuus, koska minä hautasin haaveeni lukiota pidemmälle edenneestä opiskelusta ja rrrrrraadan niska limassa pitääksaeni meidät leivänsyrjässä. Sanokaa vain kiittämättömäksi, mutta minusta se on aika paska juttu.

Pikkuisilleni on nyt sitten päivähoitopaikat varattuna. Joulukuun puolessavälissä jätetyn hakemuksen jälkeen saimme pari viikkoa sitten kuulla, etteivät lapset tule pääsemään samaan päiväkotiin. Ilmoitin, että pakko on päästä, muuten eivät tule. Tänään mies soitti perään, ja sai kuulla, etteivät tule mahtumaan samaan päiväkotiin, ja kertoi taas, ettei se tule meille onnistumaan. Kun soitosta oli kulunut puolisen tuntia ja mies oli raastanut aimon annoksen pitkistä, tuuheista hiuksistaan, soitti päivähoidonohjaaja ja pyysi varaamaan tutustumisajan juuri siitä päiväkodista, johon nämä halusimmekin. Aistimmeko pientä pompotuksen makua? Kenties.