Suurkiitos teille kädenvaihdosta aiheutuneen suurtuohtumukseni komppauksesta. Tekijänä oli anoppini, ja tunsin itseni taas Maailman Huonoimmaksi Miniäksi älähdettyäni vaistonvaraisesti. Mutta ehkä minulle luetaan plussaksi se etten älähtänyt siitä, että anoppi määräsi mitä lapsen oli ilmapalloon piirrettävä ja ohjaili kättä saadakseen kuviot onnistumaan. Meillä kun tähän asti lapset ovat saaneet piirtää ihan itse ja ihan miten haluavat, ja tässä vaiheessa minun on taas hyvä kirota sitä, etten saa skannattuja keksimmäisen piirustuksia vaihdettua sellaisiksi tiedostohommeleiksi, jotka vuodatus suostuisi teillekin näyttämään. Ne ovat aika upeita.

Haluatteko kuulla miten vappuni kulki? No ei se mitään, kerron sen silti. Muistatte varmaan että olen aikonut ruveta hyväksi vaimoksi ja vaihdoin siksi pyytämättä vappuaaton iltavuoron aamuvuoroksi enkä edes harkinnut lähteväni Tampereelle katsomaan Sydän, sydäntä vaan laskin mieheni kaupungille? Ainoina vappusuunnitelminani pidin vappumarssille menoa koko perheen voimin sekä munkkien paistoa. Nnnnoh, mieheni pyynnöstä jätin munkit paistamatta, koska tässä kuussa on vedetty makeaa synttäriputken johdosta niin, että kiviäkin jo etois. Mutta kun tänä aamuna nukutti niin myöhään ettei marsille enää keritty ja mies läksi mieluummin taas kavereidensa kanssa vappuilemaan ja huomasin olevani yksin kolmen lapsen kanssa hirveässä hulinassa, tajusin jotain aika synkeää.

Olin tainnut olla Hyvä Vaimo vain siksi, että voisin vaatia miestäni tekemään niinkuin minä käsken silloin kun jotain käskemisen aihetta tulee eteen. Tyhmä minä. Jos haluaa tehdä jotain toista ilahduttaakseen, niin kaipa se täytyy tehdä pyyteettömästi, joten valtaisa pettymykseni oli siis omaa syytäni. Ei sen ymmärtäminen kyllä yhtään oloani liennyttänyt. Loppujen lopuksi minulla ja lapsilla oli kyllä ihan kivaa. Kuuntelimme puheita Kaisaniemen puistossa ja satuimme Rautatientorille laulamaan valtavan ihmismassan kanssa Kansainvälistä. Se oli hienoa!