Torstaina, viikon ainoana vapaana - sunnuntaita kun ei voi laskea varsinaiseksi vapaapäiväksi koska silloin pitää hoitaa viikon aikana kasaantuneet kotityöt - minun piti olla lasten kanssa kun mies ähkypänttää tenttiin. Silloin minulle tulikin ähkykyllästys kaikkeen ja ennen kuin huomasinkaan, olin parin työkaverin luona opettelemassa Texas hold'emia miehen vahtiessa lapsia samalla ähkypäntäten. Pelaaminen oli niin kivaa, etten oikein uskalla edes ajatellakaan! Se ei varmaankaan tullut teille varsinaisena yllätyksenä. Aika kauniistihan tatuointien, lävistysten, keikoilla hillumisen ja punttien nostelun seuraksi uhkapelit sopivat, luulen ma. Työkaverit vielä hoksasivat että jatkaessani kuntosaliharjoittelua ison körilään kanssa pääsen piankin sellaiseen kuntoon, että jos peli alkaa mennä huonosti, voin aina vampata voittajan. Ka'ching ka'ching!

Kotona yritin saada miestäkin innostumaan pelistä ja askartelinpaskartelin jopa pikaisesti pelimerkkejäkin. Mies suhtautui asiaan niin nuivasti, että minun pian kymmenen vuotta täyttävä esikoiseni on nyt vihitty Texas hold'emin saloihin. Vasta aamulla tuli mieleen, että lapsonen varmaankin opettaa uuden jännän pelin myös kavereilleen, ja kavereiden vanhemmat eivät välttämättä ole ihan mielissään lastensa uhkapeli-innostuksesta. Hups.