Koska minulla oli viime yönä runsaasti luppoaikaa odotellessani tekeekö keskimmäinen perhepetiin vielä toisenkin valtavan oksennuksen vai kakiiko vain kurkkuaan, tulin kehitelleeksi teorian partakarvoista. Tarkemmin sanottuna siitä ajojäännöksestä, jota naiset aamu toisensa jälkeen kaapivat lavuaarista.

Partakarvat aivan ilmeisesti magnetisoituvat jotenkin mystisesti partaterän vaikutuksesta katkeamistapahtuman aikana. Sen seurauksena ne tarraantuvat tiiviisti lavuaarin pintaan, vaikka paradoksaalista kyllä, se on yleensä posliinia jonka ei pitäisi magnetisoitua, mutta on hyvä johde. Myönnän, tässä kohdassa teoriani on hieman hataralla pohjalla. Kun tai pikemminkin jos mies yrittää niitä parranajotapahtuman päätyttyä pyyhkäistä pois, ei sillä ole partakarvojen sijaintiin minkäänlaista vaikutusta, niin tiiviisti ne ovat alustaansa tarrautuneet.

Naisen käsi sen sijaan ilmeisesti erittää mystistä eritettä joka deaktivoi magneettisuuden, saa partakarvat irtoamaan porsliinipinnasta ja huuhtoutumaan veden mukana viemäriin.

Kovin on kummallista tämä.