Kuopuksen villit kesäkuulumiset, osa kaksi.

Pikkuisen huvipuiston ei niin kovin pienessä laitelippujonossa sisäänrakennettu lastenlaskentamekanismini pärähti raivoisaan hälytykseen. Tarkemman ympärillesilmäilyn tuloksena totesin kovan onnen kuopuksen puuttuvan. Jätin muut jonottamaan, vannotin pysymään paikoillaan enempien katoamisten välttämiseksi ja kiersin lähimpien nurkkien taustat, tuloksetta. Kiersin lähimmät laitteet, tuloksetta. Kiersin parkkipaikan, edelleen tuloksetta.

Sitten hälytin etsintäpartioon mukaan esikoisen ja lasten 9-vuotiaan serkun. Huutelimme kuopusta nimeltä, ja jos en olisi ollut niin huolissani, olisi tilanteen elokuvamaisuus huvittanut: Taustalla soi kammottavan iloinen tivolimusiikki kuten niin useissa kauhuelokuvissa, iloiset ihmiset kulkivat ryppäinä minua töniskellen. Ääneni melkein hiiidddassssstttuuuuuiiii ja madaltui säntäillessäni hidastettuna etsimässä lastani. Lopulta isäni, jota oli vannotettu pysymään paikoillaan keskimmäisen kanssa löysi kuopuksen, joka oli aidan raosta livahtanut sähköautoon ja istui siellä iloisena rattia käännellen.

En edes uskaltanut vilkuilla ympärilleni ihmisten reaktioita pitkään huudellun lapsi osoittautumisesta käsi paketissa ja silmä ummessa olevaksi yksilöksi.

Nolo editti: Tämmöinenkin merkkipaalu oli livahtanut ohi silmäin! Olen jaksanut kirjoitella hölmöjä pikku juttujani yllättävän kauan, ja yllättävän kauan te olette niitä jaksaneet lukea. Bloginpitäjä toivottaa teille kaikkea hyvää valitsemallanne tiellä ja kiittää tästäkin piipahduksestanne.
birthdaycake2.gif