Mitenkähän minusta tuntuu että tästä kompulsiivisesta polkkaamisesta on tullut pakotie äidin luona majailusta? Täällä Blogistaniassa joku saattaa pitää minua järkevänä, täällä joku saattaa arvostaa, täällä joku saattaa olla kohtelias. Ehkä. Joskus. Vahingossa tai tieten tahtoen. Mistäs sen tietää. Täällä ainakin saa kertoa kuulumisiaan ilman tuhahtelua ja väheksyntää, joten!

Varasinpa äsken kotimatkaliput. Kone sylkäisi meille makuuvaunusta ylä- ja keskipedin. Varasin kaksi paikkaa, esikoinen saa nukkua keskimmäisen kanssa, minä valvon kuopuksen kanssa, joten voitte arvata että alapeti olisi ollut poikaa. Soitin hädissäni, kuopuksen viimeaikainen tapaturma-alttius mielessä raskaasti jyskyttäen Vr:n puhelinpalveluun, ja varttitunnin jankkaamisen jälkeen sain kuulla että noukänduu. Noukänduu ilman kahdeksan euron käsittelymaksua, sen pulitettuani olisi ollut mahdollisuus saada paikka vaikka mistä. Koska yli 80 euron lipun hinta oli minusta muutoinkin törkeä, en suostunut sitä pulittamaan.

Niin että jos ei meistä parin päivän sisällä mitään kuulu, vietämme aikaamme lasten tehohoitoyksikössä.